Kulttuuri

Arvio: Läheisriippuvuudesta kehittyy päihderiippuvuus

Poika (Timothée Chamelet) on yksinhuoltajaisänsä (Steve Carell) silmäterä. Kuvaaja: Francois Duhamel

Beautiful Boy (Bio Rex)

★★★★Ohjaus Felix van Groeningen. Pääosissa Timothée Chamelet ja Steve Carell. 2 t.

Vanhempien ja lasten välinen rakkaus on elämää vahvimmin kantavia voimia, mutta saattaa se saada myös tuhoisia ja tuskallisia muotoja. Sitä todistaa amerikkalaisen Sheffin perheen kokemuksiin pohjava sairausdraama Beautiful Boy ryömiessään läpi pitkän huumehelvetin.

Nicillä ja hänen yksinhuoltajaisällään on aina ollut läheinen suhde. Poika on isän silmäterä ja huomion keskipiste. He harrastavat ja keskustelevat. Isä korostaa joka käänteessä rakkautensa määrää, eikä se ole teeskentelyä.

Hyvin pärjäävä toimittajaisä on rajattoman ylpeä Nicistä. Komea poika pärjää koulussa ja taiteessa. Opiskelupaikka on valintakysymys.

Täysi-ikäisyyden ehtiessä isälle valkenee Nicin olevan pahassa koukussa huumeista vaarallisimpaan metamfetamiiniin. Hoidosta toiseen ravaaminen auttaa vain hetken. Ahdistunut ja harmaata arkea kestämätön Nic sortuu aina piikkiin, vaikka saa tukea monesta suunnasta.

Kaikkien narkkareiden tapaan rakastetusta ja sydämellisestä pojasta tulee sietämätön. Hän pettää, valehtelee, varastaa.

Lopulta riippuvuus raastaa hajalle perhesuhteetkin. Kaikkensa tehnyt isä murtuu tajutessaan, ettei kykene poikaansa ainakaan omin voimin pelastamaan. Syvä kiintymys vain pahentaa läheisten avuttomuuden ja luopumisen kärsimystä.

Psykologisella tasolla elokuvan ansio on, että se kytkee Nicin addiktion läheisriippuvuuteen ja yliholhoamiseen. Isän rakkaus on aitoa, mutta hän ei osaa vetää rajaa itsensä ja poikansa välille.

Isä tunkee joka asiaan odotuksineen ja vaatimuksineen. Hän elää poikansa kautta siinä mitassa, että puhuukin heistä yhtenä persoonana. Miksi käytät kovia huumeita ja jätät opinnot, me emme ole tällaisia!

Nic janoaa itsenäisyyttä, muttei kykene vastustamaan isäänsä. Hän reagoi kohtuuttomaan taakkaan ihmisluonnolle ominaisesti ahdistumalla.

Tuskaansa hän helpottaa huumeilla. Ja metafmetamiinin kaltaisesta hurjasta aivokemikaalista on vaikea päästä irti vankemmallakaan psyykkeellä.

Elokuva ei syyllistä ketään. Se tarkastelee yksilöllistä huumehelvettiä ja sen taustaa miljoonia kertoja toistuvana tragediana, joka kuitenkin on katkaistavissa.

Hiukan laiskasti polkeva draama koskettaa tunnevoimallaan etenkin Timothée Chameletin ansiosta. Jo homoeroottisessa mestariteoksessa Call Me By Your Name vakuuttanut nuorukainen maalaa mestarillisesti epävakaan ja yliherkän Nicin sielunmaiseman.

Klassinen luonnenäyttelijä pursuaa tarkkoja vivahteita kaikissa tunnetiloissa. Hänestä tulee takuuvarma kestotähti.