Huhtikuun loppupuolelle asti paikallista näyttelykevättä täydentää Humppilan Venäjänkankaalla asuvan ja työskentelevän Niko Skorpion (s.1974) installaatio.
Skorpion Blacktop/Dissection koostuu kaksikanavaisesta projisoidusta videoteoksesta ja sen äänimaailmasta, sekä omille korokkeilleen asetelluista Näytekappale-sarjan löytöesineistä Kowalski, Toecutter ja David Mann. Videossa käytetyt pääveistokset ja kameratyö ovat Satu Karhumaan käsialaa.
Kuvan ja äänen parissa työskentelevä Skorpio kertoo teoksensa purkavan roadmovie-elokuvagenreä ja sen peruselementtejä. Alkuperäinen elokuvateema täydentyi kuvausprosessin aikana ympäristöteemoilla, joiden kautta taiteilija tavoitteli tilallista kokemusta pysähtyneestä hetkestä.
Blacktop/Dissection muodostaa erilaisine elementteineen näyttelytilaan minimalistisen väljän, mutta tunnelmaltaan pahaenteisen kokonaisuuden. Katkeilevaan radioyhteyteen assosioituvaa rahinaa, rock- ja ambient -musiikkia ja puhetta yhdistelevä äänimaailma tukee kahdelle seinälle projisoidun videoteoksen painajaismaista tunnelmaa.
Kaksikanavainen videoteos vie katsojan paikoin suorastaan infernaalisiin näkyihin palavista veistospäistä, punaisina hehkuvista savupilvistä ja hyönteisistä. Häiritsevimpiä näkyjä tasapainottavat neutraalimmat näkymät, kuten laitoksen rakenteissa viivähtävät linnut ja mustavalkoisen veden erilaiset liikkeet ja liikkumattomuudet. Niiden näyttävä visuaalisuus palauttaa parhaimmillaan mieleen 1700- ja 1800-luvun taitteen eurooppalaisten romantikkomaalareiden tunteella ja tulkinnalla ladatut ryöppyävät kosket ja myrskyävän meren kuvaukset.
Äänimaailmaan sisältyvä koneääni komppaa liikkuvaa kuvaa luettelemalla yksittäisiä termejä sekä olemassaoloa pohdiskelevia lauseita, jotka johdattelevat tieteellisen tutkimuksen ja filosofisen ajattelun maailmaan.
Blacktop/Dissectionin osien yhteiseksi tekijäksi muodostuu tietynlainen tunnistettavuus: monet elementit, kuten palava veistospää sekä projisoinnin kuvatilan täyttävä punainen savupilvi, jäävät tulkinnallisesti yksiulotteisiksi. Installaation vahvuutena näyttäytyy sen liikkuvan kuvan edustama visuaalisuus, joka tarjoaa harkittuja ja vaikuttavia tallenteita veden olomuodoista ja muuntuvan maiseman yksityiskohdista.
Korokkeiltaan löytyvät, kirjaimellisesti roadmovie-elokuvagenreen ja sen elementtien purkamiseen viittaavat asfalttilohkareet jäävät vaatimattomammassa visuaalisuudessaan videoteoksen varjoon.
