Kulttuuri

Arvio: Rocketman kuvaa Elton Johnin elämää klassikon veroisesti

Rocketman. Ohjaus Dexter Fletcher. Pääosissa Taron Egerton, Jamie Bell, Richard Madden, Bryce Dallas Howard. 2 t 1 min. Bio Rex. ★★★★★
Taron Egerton onnistuu roolissaan Elton Johnina. Kuva: David Appleby
Taron Egerton onnistuu roolissaan Elton Johnina. Kuva: David Appleby

Taiteilijoiden elämäkertoja vaivaa usein kunnon teeman puute. Kiintoisasta ihmisestä ei irtoa kuin kliseitä aina samaan tapaan kuoppaisesta urasta.

Supertähti Elton Johnin muotokuva Rocketman on raikas poikkeus. Rockmusikaalista löytyvät ne perinteisetkin ainekset, mutta myös kirkas psykologinen näkökulma.

 

Jo lapsena musikaalisuutensa todistanut lahjakkuus on elänyt elämäkerran mukaan koko ikänsä vailla rakkautta. Sen epätoivoinen saalistus on hallinnut hänen toimiaan ja identiteettiään.

Elton traumatisoitui kylmässä perheessään. Äidille poika oli lähinnä rasite, isälle ilmaa. Toisiaan vanhemmat inhosivat. Isä häipyi saatuaan muodollisen syyn äidin salarakkaasta.

Vain mummo välitti herkästä ujosta pojasta. Se ei riittänyt itsetunnon pelastamiseen. Hylkäysahdistus ja mitättömyyden tunne piinasivat läpi elämän.

Uransa huipullakin Elton inhosi itseään, mutta peitti epävarmuutensa teennäiseen riehakkuuteen ja pöyhkeilevään vaatetukseen. Menestys lopulta vain vahvisti yksinäisyyden muuria.

 

Rakkauden perässä ravaamista ei helpottanut homoseksuaalisuus, joka oli piilotettava aluksi myös läheisiltä. Elton oli rakastunut sanoittajaansa Bernie Taupiniin, mutta tämän heteroseksuaalisuuden vuoksi suhde pysyi aina vain syvänä ystävyytenä. Vaikka suhde oli molemmille tärkeä, koki Elton sen myös pettymyksenä.

Pitkäaikainen manageri ja poikaystävä Richard Madden tuotti vielä kovemman iskun. Seksi sujui, mutta ihmisenä Madden oli laskelmoiva ja itsekeskeinen. Rakkauden janon sokeuttama Elton tajuaa sen liian myöhään.

Elton yritti jopa heteroliittoa hänestä aidosti välittävän naisen kanssa. Eihän siitä mitään tullut, varsinkaan aviomiehen kieppuessa vaikeassa päihdekoukussa.

 

Lue myös: Elton John on erikoinen tapaus tähdeksi: Näin ujosta pianistista tuli huumekierteessä kamppaillut bilehile, joka uskaltautui ulos kaapista paljon ennen muita

 

Vaikka tarina ei psykologisesti järin syvälle poraudu, pysyy sielututkielma kiitettävästi punaisena lankana. Vakavasta teemasta huolimatta sävykäs ja eloisa huumori rehottaa. Se hehkuu myös oivaltavissa musiikki- ja tanssikohtausissa.

Huumori erottaa Rocketmanin lajitoveistaan, ja nostaa esiin ohjaajan merkityksen. Dexter Fletcherin piti puikottaa Freddie Mercuryn muotokuva, mutta hän valitsi vastaavia aineksia sisältäneen Elton Johnin. Rocketmanin rinnalla palkintoryöpyn keränneen Bohemian Rhapsodyn keskinkertaisuus paljastuu.

Suuri ansio lankeaa myös loistorooliin yltävälle Taron Egertonille, joka tekee Eltonista haavoittuvan ja hellyttävän pikkukaupungin taviksen. Näin maan tasalta, mutta samalla empaattisesti rocktähtiä ei yleensä kuvata.

Juuri siksi Rocketman kirvoittaa niin lämpimiä tunteita. Klassikkotavaraa.