Kulttuuri

Arvio: Simo Ripatin installaatio vie yhteisen todellisuuden kynnykselle

Simo Ripatti: Öinen. GalleriaKONE Verkatehtaalla 18.6.2019 saakka.
Simo Ripatti: Öinen, 2018, puu, paperi, video. Kuva: Esko Tuovinen
Simo Ripatti: Öinen, 2018, puu, paperi, video. Kuva: Esko Tuovinen

Paikallisen näyttelykevään saattelee kesäkaudelle leppäkoskelaistaiteilija Simo Ripatin (s.1975) galleriatilaan rakennettu taideteos.

Öinen-installaatio on Ripatin tulkinta hetkestä, jolloin havainto ilman ajattelua voi aiheuttaa epämääräisen tuntemuksen. Taiteilija pyrkii suuntaamaan katsojan huomion tilan, teoksen, havainnon ja siihen liittyvän aikaulottuvuuden merkitykseen kokemuksen rakentajina.

Ripatin teoksia löytyy muun muassa Espoon modernin taiteen museo EMMAn ja Suomen Taideyhdistyksen sekä valtion taidekokoelmista.

 

Öinen muuntaa gallerian näyttelytilan omaksi maailmakseen.

Massiivinen seinärakenne imaisee valtaosan huoneesta installaation pimennettyyn sisukseen. Vapaaksi jäävä käytävänomainen kaistale ohjaa katsojan seinäkkeen puolesta välistä löytyvälle kynnykselle, josta avautuu näkymä pimeyteen ja sen keskeltä hahmottuvaan valaistuun tilaan yksinäisine kynttelikköineen.

Tarkasteltava kynttelikkötila onnistuu korkeassa ja kapeassa muodossaan muistuttamaan samanaikaisesti sekä jostain pyhästä että jostain arkisesta. Se tuo mieleen yhtäältä kirkon seinistä löytyvät syvennykset pyhimyspatsaineen ja toisaalta vanhojen suomalaisten rakennusten seinän sisään rakennetut kylmäkaapit.

Kokonaisuutena pelkistetty ja yksinkertaisiin elementteihin luottava installaatio edustaa aiemmista näyttelyistä tuttua Ripattia. Puiset rakenteet, niihin liittyvä tuoksu ja niiden tilassa liikkumista ohjaava luonne tuovat oman moniaistisen ja kehollisen ulottuvuutensa tilataideteokseen.

Öinen osoittaa, että katsoja jakaa todellisuutensa taiteen kanssa. Olemme olemassa osana niin sen fyysistä kuin käsitteellistä tilaa.

 

Silmien totuttua hämärään paljastuu, että pitkästä ja kapeasta tilasta löytyvä esine on aidon sijasta tilaan heijastettu vastine eli liikkumatonta kuvaa esittävä videoprojisointi vanhanhenkisestä kyntteliköstä palavine kynttilöineen. Havainnon myötä Ripatin installaatio paljastaa ontologiset ulottuvuutensa ja haastaa katsojansa miettimään, mikä määrittää todellisen ja miten se eroaa epätodellisesta.

Todellisuuden perusolemusta pohtiva metafysiikka on askarruttanut filosofeja antiikin ajoista asti. Kysymysten ääreen on palattu usein myös taiteen kautta.

Öinen osoittaa omalla vähäeleisellä tavallaan, miten katsojan havaintoon, ajatteluun ja kokemuksellisuuteen pohjaava installaatiotaide toimii myös metafyysisten kysymysten herättelyn ja pohdinnan areenana.