Kulttuuri

Arvio: Tapani Baggen Hämeenlinna-sarja jatkuu hillittömällä seikkailulla örkkien maassa

Tapani Bagge: Vieras maa. Aviador Kustannus 2020. 143 s.
Tapani Bagge on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Vieras maa -romaani on Baggen 23. rikosromaani. Kuva: Juhani Salo
Tapani Bagge on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Vieras maa -romaani on Baggen 23. rikosromaani. Kuva: Juhani Salo

Tuottelias hämeenlinnalaiskirjailija palaa Vieras maa -rikosromaanillaan vaihteeksi Hämeenlinna Noir -dekkarisarjansa pariin. Tällä kertaa tapahtumat eivät kuitenkaan sijoitu Hämeenlinnaan, vaan toiselle puolelle maapalloa.

Pääosassa on toissa vuonna ilmestyneestä Vieras mies -dekkarista tuttu Ruusu Toivonen. Hän on renkolainen perheenäiti, jonka miesmaku on johtanut hänet mutkikkaisiin käänteisiin.

Nyt leskeksi jäätyään Ruusu on päättänyt kuluttaa osan miehensä rikollisin keinoin jättämästä perinnöstä. Hän matkustaa omalle lomalle Uuteen-Seelantiin Taru Sormusten herrasta -leffasta tuttuihin maisemiin.

Hän ei ennätä kuitenkaan edes perille asti, kun alkaa tapahtua.

Ruusu saa yllättäen haltuunsa erikoisen timantin, joka on syössyt kaikki aiemmat haltijansa tuhoon. Timantti mukanaan ja välillä kadoksissa Ruusu kulkee läpi Uuden-Seelannin monenlaisten vaarojen ja uhkien saattelemana.

 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Aviador

 

Kyllä. Kuulostaa aivan Taru Sormusten herralta, sormus vain on vaihtunut timanttiin.

Tapani Bagge ei ole todellakaan peitellyt intertekstuaalisia viittauksiaan J. R. R. Tolkienin trilogiaan.

Ruusu Toivosen silmin katsottuna lähes kaikki hänen matkallaan tapaamansa henkilöt muistuttavat jotakuta Sormusten herran hahmoa.

Timantin antanut kielitieteilijä näyttää Gandalfilta, sen perässä kulkeva etsivä Aragornilta ja timanttia maanisesti jahtaava narkomaaniprinssi Klonkulta.

Örkkejäkään ei ole unohdettu, sillä uusiseelantilaisia Orcin veljeksiä putkahtelee matkan varrella esiin sieltä sun täältä. He näyttävät olevan ehtymätön luonnonvara.

 

Tapahtumaa vyöryy toinen toisensa perään, eikä syvällisempään tarinan tai hahmojen kehittelyyn jää aikaa.

Toisaalta ei sellaiselle ole tämäntyyppisessä nopeatempoisessa viihdedekkarissa niin tarvettakaan.

Parhaimmillaan Bagge on nokkelassa dialogissa, joka vilisee sanaleikkejä sekä viittauksia myös hänen aiempien Hämeenlinna Noir -romaaniensa tapahtumiin ja henkilögalleriaan.

Vieras maa on kuitenkin helposti luettavissa myös ilman taustatietoja dekkarisarjan aiemmista osista.

Vauhdikas romaani on taattua Baggea: hauskaa, helppolukuista ja mukaansatempaavaa viihdettä, joka saa heittämään aivot narikkaan ja huolet huomiseen.

Päivän lehti

28.2.2020