Kulttuuri

Arvio: Verkatehtaan Galleria Koneessa on esillä maalausmontaasien maisemia

Salla Laurinolli: Maisemaan kätketty. GalleriaKONE Verkatehtaalla 21.5. saakka.
Salla Laurinolli: Hiljaisuus, 2019, öljyväri ja akryyli kankaalle. Kuva: Muu
Salla Laurinolli: Hiljaisuus, 2019, öljyväri ja akryyli kankaalle. Kuva: Muu

Galleria Kone tarjoaa toukokuun loppupuolelle asti tilaisuuden tutustua hämeenlinnalaistaiteilija Salla Laurinollin (s.1976) kuluneen vuoden maalaustuotantoon.

Maisemaan kätketty pitää sisällään öljy- ja akryylimaalauksia, jotka ovat saaneet inspiraationsa 1700–1800-lukujen kansainvälisestä tutkimusmatkailusta Pohjoismaissa. Laurinolli kuvailee kiinnostuneensa historiasta, kartoista ja ajan teemoista, joita hän lähestyy romanttisen maisemamaalarin katseen ja paikan kokemisen kautta.

Taiteellisen uransa lisäksi Laurinolli on ansioitunut taideopettajana sekä koordinaattorina ja ohjaajana erilaisissa taideprojekteissa.

 

Maisemaan kätketty tuo näyttelytilaan harkitun huolellisen kokonaisuuden.

Laurinollin edellisistä näyttelyistä tutut maisema-aiheet sisältävät luontevasti rinnakkain yhtä lailla realistisia pilvikuvauksia, maalauksellisia luontoelementtejä kuin korostettuja horisonttiviivojakin. Ne lainaavat länsimaalaisen maisemamaalauksen pitkistä perinteistä, jotka saivat alkunsa 1500-luvun lopun Alankomaissa. Yleviä ja dramaattisia maisemia tuottanut romantiikka ja sitä seurannut realistinen ulkoilmamaalaus muuttivat osaltaan suhtautumista maisemataiteeseen, joka nähtiin nyt myös mielenmaisemien peilinä.

Laurinollin pelkistettyihin luonnonmaisemiin tuovat rakennetta ja symmetriaa erilaiset ihmisen läsnäoloon viittaavat rakenteet, kuten Signaaliksi nimetyn maalauksen rantatuolia muistuttava elementti. Syvyysvaikutelmaa rikkovat teosten, kuten Tutkimussuunnitelma II ja Etelätuuli, maisemia halkovat dynaamiset siveltimenjäljet, jotka osaltaan pakenevat merkityksiä ja toisaalta korostavat teosten takaa löytyvää tekniikkaa.

 

Erityisen vaikuttavana näyttäytyvät Laurinollin kerrokselliset maisemat, kuten Hiljaisuus, Heijastus ja Sade. Nämä päällekkäin kuvattua rakennettua tilaa ja luonnonmaisemaa yhdistävät maalaukset resonoivat Man Rayn (1890–1976) ja John Heartfieldin (1891–1968) toteuttamien fotomontaasien kanssa.

Rayn ja Heartfieldin valokuvakollaasit syntyivät aikoinaan päällekkäisistä valotuksista ja pimiössä syntyneistä kuvamuokkauksista. Omien maisemallisten maalausmontaasiensa kautta Laurinolli tuo maisemamaalauksen pitkiin perinteisiin raikkaan ja oivaltavan näkökulman.

Kokonaisuutena Maisemaan kätketty osoittaa, että ympäristön kokemisen sekä ihmisen ja luonnon suhteen pohdinnan kautta maisema on ansainnut paikkansa myös yhtenä nykytaiteen olennaisista aihepiireistä.