Kulttuuri Hämeenlinna

“Asian kammottavuus avautui minulle” – Juha Kauppinen kirjoitti kirjan suomalaisen luonnon monimuotoisuuden katoamisesta

Tietokirjailija ja toimittaja Juha Kauppisen uuden kirjan aihe nousi keskusteluista, joita hän oli käynyt biologiystäviensä kanssa. Ruoantuotannon kautta luonnon monimuotoisuuden katoaminen uhkaa myös meitä ihmisiä.
Toimittaja ja tietokirjailija Juha Kauppiselle Monimuotoisuus-kirjan kirjoitusprosessi oli raskas myös henkisesti. Hän ei kuitenkaan halua vaipua epätoivoon. Kuva: Esko Tuovinen
Toimittaja ja tietokirjailija Juha Kauppiselle Monimuotoisuus-kirjan kirjoitusprosessi oli raskas myös henkisesti. Hän ei kuitenkaan halua vaipua epätoivoon. Kuva: Esko Tuovinen

Reilut kolme vuotta sitten hämeenlinnalainen toimittaja ja kirjailija Juha Kauppinen istui olutravintola Birgerissä ystävänsä kanssa oluella.

– Puhuimme luonnosta ja yhteiskunnasta. Havahduin siihen, että nykyään aina, kun juttelen vanhojen opiskelukavereideni kanssa, he puhuvat todella vakavaan sävyyn luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta.

Kauppinen on tullut tunnetuksi kirjoittamisistaan, mutta koulutukseltaan hän on biologi. Myös hänen opiskelukaverinsa ovat siis biologeja, ja heistä monet työskentelevät alalla esimerkiksi tutkijoina.

– Aihe ei ollut minulle täysin vieras, mutta tajusin, etten osaisi tyhjentävästi selittää kenellekään, miksi monimuotoisuuden katoaminen on vakava ilmiö.

Huhtikuun puolivälissä ilmestyvä kirja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista on Kauppisen vastaus tähän kysymykseen.

 

Kirjallinen ura lähti Talvivaarasta

“Halusin ihmisten keskittyvän asiaan syvällisemmin kuin yhden lehtijutun tai juttusarjan verran.”
Vaikka Kauppisesta ei opiskeluistaan huolimatta tullut ammatiltaan biologia, on hän toimittajana kirjoittanut paljon luontoaiheista.

Kauppinen tunnetaan erityisesti Talvivaaran kaivoksen ympäristöasioita käsittelevistä jutuistaan, joista hän sai sekä Bonnierin Suuren journalistipalkinnon että tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon.

Hän kirjoitti aiheesta myös kollegansa Sampsa Oinaalan kanssa kirjan Talvivaaran vangit (2016).

– Olin viimeistelemässä Talvivaaran vankeja, kun sain idean Monimuotoisuus-kirjaan. Halusin kirjoittaa aiheesta nimenomaan kirjan, koska halusin ihmisten keskittyvän asiaan syvällisemmin kuin yhden lehtijutun tai juttusarjan verran.

 

Mitä on luonnon monimuotoisuus?

Lyhyesti selitettynä luonnon monimuotoisuutta on lähes kaikki se, mitä näemme ympärillämme mukaan lukien ihminen itse. Se koostuu suomalaisista ekosysteemeistä: metsistä, soista, järvistä, merestä…

– Myös ruokamme ja vetemme on viime kädessä jostakin ekosysteemistä peräisin. Kaikki kasvattaminen tapahtuu osana niitä.

Tämän takia luonnon monimuotoisuuden katoaminen on huolestuttavaa myös ihmisen kannalta. Se vaikuttaa suoraan esimerkiksi maanviljelyyn.

– Tunnen maanviljelijöitä, ja he kyllä ymmärtävät tämän. Väitän, että monet maanviljelijät eivät ajattele, että tehomaatalous olisi paras tapa kasvattaa ruokaa, mutta ympäröivä järjestelmä pakottaa heidät siihen.

 

Katso videolta, kun Kauppinen kertoo, mitä monimuotoisuus tarkoittaa Ahveniston luonnonsuojelualueella. Juttu jatkuu videon alla.

 

Ihmisen Akilleen kantapää

Tehomaatalous perustuu suuriin, monokulttuurisiin viljelypinta-aloihin, jotka ovat käytännössä vastakohta luonnon monimuotoisuudelle. Ne eivät silti ole irrallaan luonnosta.

– Maaseudulla oli ennen niittyjä, laitumia ja pientareita, joiden kymmenien kasvilajien varassa eli satoja hyönteislajeja, myös petohyönteisiä, ja hyönteisiä söivät linnut. Nämä yhteisöt ovat lähes kadonneet maanviljelyn tehostamisen myötä, Kauppinen kertoo.

– Vähälajisissa monokulttuureissa yhden lajin massaesiintymiset ovat todennäköisempiä, ja syntyy hallitsemattomia tuholaisepidemioita. Ja silloin tarvitaan yhä lisää myrkkyjä, jotka vaikuttavat myös pölyttäjiin, hän jatkaa.

Kun tähän lisätään vielä ilmaston lämpeneminen, tuholaisepidemioiden todennäköisyys kasvaa entisestään. Muuttuva ilmasto luo Suomeen otolliset olosuhteet uusille tuholaislajeille.

– Kasvattaminen on ihmisen Akilleen kantapää, koska olemme tietysti riippuvaisia ruoantuotannostamme.

 

Haastatteluja, tutkimuksia ja matkapäiviä

Koska Kauppisen kirjan aihe ei ole yksinkertainen, hän joutui selvittämään asiat ensin itselleen. Vasta sitten hän pystyi kirjoittamaan niistä.

– Kirjan taustaksi on haastateltu varmasti yli sata ihmistä. Kävin läpi myös satoja tutkimuksia ja kymmeniä kirjoja.

Tutkimusvaihe oli työläs ja vei Kauppiselta odotettua pidempään. Taustatutkimuksen lisäksi hän matkusti kirjan puitteissa ympäri Suomea paikoille, joilta lajeja oli katoamassa. Matkapäiviä kertyi 50.

Kirjan runko koostuu näiltä paikoilta tehdyistä reportaaseista.

– Tarkoitus oli saada kirjan ensimmäinen versio valmiiksi viime vuoden syyskuussa, mutta se viivästyi parilla kuukaudella.

 

Kirjoittaminen pakotti kohtaamaan asiat

Juha Kauppinen on ollut luontoihminen 10-vuotiaasta asti, mutta hän ei ole ikinä mieltänyt itseään luonnonsuojelijaksi.

Kirjan kirjoitusprosessi oli raskas myös henkisesti. Alun alkaen Kauppinen ajatteli kirjoittavansa aivan toisenlaista teosta kuin miksi kirja lopulta muotoutui.

– Kuvittelin, että pääsen kirjoittamaan kivaa luontokirjaa, koska sellaisia tekemäni matkat luontoon olivat. Kun kirjoitusprosessi lopulta alkoi, tajusin, että lajit, joista kirjassa kirjoitan, ovat todella katoamassa. Että me olemme kuluttamassa pois ekosysteemejä ympäriltämme. Asian kammottavuus avautui minulle.

Kauppinen toteaa, ettei ole ikinä pitänyt itseään luonnonsuojelijana. Ei edes silloin, kun hän työskenteli Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisemassa Suomen Luonto -lehdessä.

Toimittajana hän on pysytellyt asioiden ulkopuolella ja suhtautunut niihin raportoiden.

– Tämän kirjan kirjoittaminen pakotti minut kohtaamaan asiat ihmisenä ensimmäistä kertaa.

 

Muutos on mahdollinen

Asiantilan kammottavuudesta huolimatta Kauppinen suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Hän uskoo muutoksen mahdollisuuteen.

– Nuoriso on fiksua. Heidän ajatteluaan eivät ohjaa vanhat urat.

Myöskään Monimuotoisuus-kirjassa ei vaivuta pessimismiin. Kauppinen kuvaa kirjaa toteavaksi ja populaariksi.

– Se ei ole hätähuuto luonnon puolesta, vaan kertomus siitä, mitä luonto on, mitä ihminen sille tekee ja mitä se tarkoittaa suuremmassa mittakaavassa.

Juha Kauppinen: Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista (Siltanen) julkaistaan 12. huhtikuuta. Arvio kirjasta julkaistaan saman päivän Hämeen Sanomissa.

Juha Kauppinen

Hämeenlinnalainen toimittaja ja tietokirjailija.

Valmistunut biologiksi Jyväskylän yliopistosta, mutta tehnyt koko työuransa toimittajana.

Kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin, Suomen Luontoon, Apuun, Imageen ja Suomen Kuvalehteen.

Voitti vuonna 2012 Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon ja vuonna 2013 Lumilapio-palkinnon Suomen Luontoon tekemästään Talvivaara-juttusarjasta.

Ollut mukana Aleksi Salmenperän Talvivaaraa käsittelevän Jättiläinen-elokuvan työryhmässä.

Asuu Kaurialassa vaimonsa, neljän lapsensa ja koiran kanssa.

Harrastaa lukemista, luonnossa liikkumista ja kuntourheilua.

Valmentaa Steelersin C2-poikia. Suorittanut valmentajan ammattitutkinnon Eerikkilän urheiluopistossa.