Kulttuuri

Dokumentti Hannu Karposta esitetään tänään televisiossa: Idea vaati appiukon suostuttelua, kertoo hauholaislähtöinen tuottaja Liisa Karpo

Liisa Karpo seurasi elokuvaunelmaansa, vaikka Hauholla ei ollut edes videovuokraamoa. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 20.10.2020.
Hannu Karpo on vetäytynyt julkisuudesta, mutta Karpo-dokumentissa hän esiintyy. Kuva: Napafilms
Hannu Karpo on vetäytynyt julkisuudesta, mutta Karpo-dokumentissa hän esiintyy. Kuva: Napafilms

Televisiotoimittaja Hannu Karpon toimi vuosikymmenet kansan syvien rivien tunnontulkkina. Hänen työstään kertova Karpo-dokumentti tuli elokuvateattereihin syyskuun lopulla.

Elokuvan tuottaja on hauholaislähtöinen Liisa Karpo, Hannu Karpon miniä.

Lokakuun puoliväliin mennessä elokuva oli kerännyt teattereissa reilut 6 000 katsojaa. Tyydyttääkö se tuottajaa?

– Tässä tilanteessa se ei aiheuta suuria tuntojen heilahteluja. Tiedostimme alusta alkaen, että ajankohta ja kohdeyleisömme tilanne voi vaikuttaa paljonkin. Epäilen, että näin on käynyt, hän sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Liisa Karpo on toiminut elokuvien parissa eri rooleissa läpi 2000-luvun. Kansainvälinen Metoo-liike nosti alan ongelmia esiin muutama vuosi sitten. – On ollut surullista lukea ja kuulla näistä kokemuksista maailmalta ja Suomestakin. Itse en ole onnekseni törmännyt mihinkään väärinkohteluun ja minulle on ollut varsin ongelmatonta toimia. Esimiesasemassa olen pyrkinyt viljelemään tervettä ja toisia arvostavaa työkulttuuria. Kuva: Sari Aaltonen
Liisa Karpo on toiminut elokuvien parissa eri rooleissa läpi 2000-luvun. Kuva: Sari Aaltonen

Karpon voi ajatella puhuttelevan erityisesti iäkkäämpää yleisöä, joka jää koronavirusepidemian vuoksi herkemmin kotiin.

Hän kehuu kuitenkin elokuvateatterien toimintaa turvallisuuden huomioimisessa. Myös ohjelmistossa kotimaisuus on nyt keskiössä.

– Koen tärkeäksi, että elokuvateattereissa on monipuolista ohjelmistoa, ja ne esittävät myös dokumentteja ja indie-elokuvia vastapainona amerikkalaiselle massatuotannolle.

Karpolla on asiaa tässäkin ajassa

Ohjaaja Ari Matikainen sai idean Karpo-elokuvasta jo lähes vuosikymmen sitten.

Hän oli kahlannut muita töitä tehdessään paljon arkistoja läpi, ja törmännyt kerta toisensa jälkeen Karpon materiaaliin. Se pomppasi esiin, mutta se ei oikein soveltunut käytettäväksi muissa elokuvissa.

– Kun Ari ehdotti sitä viimeisimmän kerran reilut kolme vuotta sitten, koin, että yhteiskunnallinen aika ja keskustelukulttuuri ovat sellaiset, että Karpolla voisi olla relevanttia sanottavaa tässä ajassa, Liisa Karpo kertoo.

Pää piti kääntää

Elokuvan toteutuminen vaati kuitenkin työtä päähenkilön pään kääntämiseksi.

– Hannulle oli ajan saatossa tarjottu paljon ideoita elokuvan tekemisestä, mutta hän oli kategorisesti kieltäytynyt kaikista, eikä hän innosta hyppinyt nytkään.

 


”Hän ei halua, että hänestä tehdään elokuva henkilönä.”


 

Ohjaaja Matikainen kirjoitti Hannu Karpolle kirjeen, jonka toimittajakonkari laittoi sivuun. Myöhemmin hän kuitenkin luki sen ja vakuuttui.

– Lähtökohtana oli, että haluamme tehdä elokuvaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta, ja se puhutti Hannua. Hän ei halua, että hänestä tehdään elokuva henkilönä, vaan ehtona oli yhteiskunnallinen aspekti, Liisa Karpo valottaa.

– Sen jälkeen sisällön suhteen ei ollut suurta keskustelua.

Lue myös: Elokuva-arviot: Lost boys jatkaa Reindeerspotting-dokumentin tarinaa, Karpo-dokumentti ei tarjoa uutta (25.9.2020)

Yhteiskunnallinen päämäärä esitettiin myös elokuvan rahoittajille.

– Rahoittajat tunnistivat aiheen tärkeyden, eikä sitä tarvinnut vakuutella niin paljon kuin joskus, Liisa Karpo kertoo.

Dokumenttien rahahanat tiukassa

Karpo-elokuvan koko rahoitus on tullut kotimaasta, mikä on suomalaisten dokumenttien tuotannossa melko harvinaista.

– Dokumenteilla on Suomessa pitkät ja kunniakkaat perinteet, mutta tilanne on aika raadollinen. Rahoitus laahaa perässä verrattuna vaikka muihin Pohjoismaihin.

– Suomessa on vahva perinne kansainvälisiin yhteistuotantoihin, ja aiheen salliessa iso osa rahoituksesta tulee ulkomailta.

Niin on asian laita myös Liisa Karpon seuraavassa tuotannossa, joka valmistuu loppuvuodesta ja kansainvälisen kierroksen jälkeen tulee ensi-iltaan Suomessa arviolta vuoden päästä.

 


”Yhtälö ei ole helppo, kun lasten kotimaa on Suomi.”


 

Dokumentti kertoo suomalais-somalialaisesta perheestä, joka palaa takaisin Somalimaahan kaivamaan sukunsa mailta löytynyttä kultaa.

– He muuttavat Itä-Afrikkaan paremman elämän perässä. Yhtälö ei ole helppo, kun lasten kotimaa on Suomi. Edessä on monenlaista kulttuurishokkia.

”Onneksi ovi ohjaajaksi ei auennut”

Liisa Karpo on kotoisin Hauholta. Teatteri ja elokuvat vetivät puoleensa jo pienestä pitäen, vaikka kotipaikkakunnalla ei ollut tuolloin edes videovuokraamoa.

– Joku sisäinen palo tähän on ollut pienestä pitäen, vaikka ympäristö ei sitä varsinaisesti ole ruokkinut.

Hän kiittelee opinto-ohjaajaansa Hämeenlinnan Yhteiskoulun lukiossa, joka otti nuoren urahaaveet tosissaan ja selvitti sopivia jatko-opiskelupaikkoja.

– Se oli kannustava ja tosissaan ottava asenne. Olen kuullut, että joitakin on vähätelty tällaisten aiheiden parissa tällaisten haaveiden parissa juuri tuossa kriittisessä iässä.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän haki opiskelemaan ohjaajaksi, mutta se ovi ei auennut.

– Jälkikäteen ajatellen onneksi. Oma tekeminen löytyi tuottajasta, ja se kolahti heti.

Hyvät tarinat kiinnostavat

Opintojen alussa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa tuottajan työstä oli vain ”joku hähmäinen mielikuva”, mutta oppi tarttui askel askeleelta. Nyt Liisa Karpo on toiminut jo yli kymmenen vuotta yrittäjänä omassa tuotantoyhtiössä.

 


”Olen pyrkinyt viljelemään tervettä ja toisia arvostavaa työkulttuuria.”


 

– Dokumenttien tekotapa on ollut luonteelleni sopivaa. Se on hyvin orgaaninen prosessi, joka elää ja jota pieni tiimi on koko ajan kehittämässä, hän kertoo.

– Mutta kehittelyssä on myös fiktioita. Hyvät tarinat kiinnostavat aina.

Kansainvälinen Metoo-liike nosti elokuva-alan ongelmia esiin muutama vuosi sitten.

– On ollut surullista lukea ja kuulla näistä kokemuksista maailmalta ja Suomestakin. Itse en ole onnekseni törmännyt mihinkään väärinkohteluun ja minulle on ollut varsin ongelmatonta toimia. Esimiesasemassa olen pyrkinyt viljelemään tervettä ja toisia arvostavaa työkulttuuria. HÄSA

Karpo-elokuva TV1:ssä to 13.5.2021 klo 20.50.

Liisa Karpo

Kotoisin Hauholta.

Syntynyt: 1980.

Aiempi sukunimi: Juntunen.

Perhe: aviomies Sampo Karpo, 3 vuoden ja 8 kuukauden ikäiset lapset.

Asuu Nurmijärvellä.

Koulutus: medianomi (amk).

Tuotantoyhtiö Napafilms oy:n toimitusjohtaja.

Ennen tuottajauraa työskennellyt tuotantopäällikkönä, -koordinaattorina ja markkinointipäällikkönä mm. fiktioelokuvissa Postia pappi Jaakobille (2009), Kielletty hedelmä (2009) sekä Tali-Ihantala 1944 (2007).

Liisa Karpon tuottamat ja Ari Matikaisen ohjaamat dokumenttielokuvat Venäjän vapain mies (2012) sekä Sota ja mielenrauha (2016) olivat ehdolla Jussi-palkinnon saajiksi.