Kulttuuri

Elokuva-arvio: Ad Astra on kuin avaruuden Ilmestyskirja. Nyt

Ad Astra, Ohjaus James Gray. Pääosissa Brad Pitt, Liv Tyler, Ruth Negga, Tommy Lee Jones, Donald Sutherland. 2 t 4 min. Bio Rex. ★★★★
Brad Pitt onnistuu Ad Astrassa isäänsä etsivänä poikana, jonka ilmeettömyyden takana kihisee. Kuva: Francois Duhamel
Brad Pitt onnistuu Ad Astrassa isäänsä etsivänä poikana, jonka ilmeettömyyden takana kihisee. Kuva: Francois Duhamel

Vasta puoli tusinaa elokuvaa ohjannut James Gray ei pahemmin kolistele kelloja suuren yleisön korvissa, mutta jo hänen halpisesikoisensa Pikku Odessa (1994) oli pieni mestariteos. Tragediassa kovan isän palkkamurhaajaksi kasvanut poika setvii monitasoisia perhesuhteitaan oltuaan vuosia kateissa.

Ad Astra, Grayn ensimmäinen suuren budjetin tuotanto, on asetelmaltaan samanlainen, joskin täysin toisissa raameissa.

Veteraaniastronautti Roy lähtee etsimään avaruudesta ajat sitten kadonnutta isäänsä, josta hänellä on vain ikäviä muistoja. Ne kuitenkin osoittautuvat kirjavammiksi ja tärkeämmiksi kuin hän kuvitteli.

 

Ad Astra muistuttaa kertojaäänen repliikkejä myöten Francis Ford Coppolan Ilmestyskirjaa, jossa persoonaltaan Royn kaltaisen kokeneen kapteeni Willardin tehtävä on pysäyttää omavaltaiseksi despootiksi loikannut komentaja Kurtz Vietnamin sodan kaaoksessa.

Royn mystisellä, kauan sitten perheestä häipyneellä isällä on yhtäläinen rooli. Hänen puuhansa uhkaavat vain koko maapalloa.

Willardia alkaa kiehtoa kohteensa täydellinen moraalinen ja psyykkinen epäsovinnaisuus. Roy joutuu puntaroimaan samoja tunteita, vaikka on pitänyt isäänsä itselleen jo merkityksettömänä.

Kuten Pikku Odessassa, perhesuhteiden paino ei kulu vuosien erollakaan. Isän kohtaamisen lähestyessä tunnelma tihenee. Taivaankappaleet ovat sisäisen karusellin rinnalla sivuseikka.

 

Liki sata miljoonaa dollaria maksanut avaruusseikkailu on tietenkin visuaalisesti spektaakkeli, ja muutamat tehostekohtaukset todella ruopivat vatsaa. Silti teemoiltaan ja hengeltään kokonaisuus tulee hämmästyttävän lähelle Grayn pientuotantoja.

Melodraama on kylläkin niitä perinteisempiä viihdemielessä, mutta tätä hintaluokkaa ruuhkauttavat sarjakuvafilmatisoinnit jäävät kauas taakse. Lähempänä liikutaan Stanley Kubrickin Avaruusseikkailua, johon viittauksia riittääkin.

Perhedraaman ohessa Gray kuvaa teknologian voittokulun hyvin epäromanttisesti Kubrickin tavoin. Ihminen kolonisoima avaruus on turistirysä kaikkine mauttomuuksineen ja lieveilmiöineen. Ei se aivan Vietnamin tulihelvettiin rinnastu, mutta pessimistinen näkemys on samansuuntainen.

Brad Pitt yltää hienon uransa tähtihetkiin ristiriitojen viskomana hylättynä poikana. Hänen ilmeettömyytensä kihisee rajuja ja monikerroksisia tunteita.