Kulttuuri

Elokuva-arvio: Almodóvarin koskettava itsetilitys

Antonio Banderas näyttelee Pedro Almódovarin uutuudessa menneisyyttään tutkiskelevaa miestä. Kuva: Muu
Antonio Banderas näyttelee Pedro Almódovarin uutuudessa menneisyyttään tutkiskelevaa miestä.

Kärsimys ja kunnia (Bio Rex). Käsikirjoitus ja ohjaus Pedro Almodóvar. Pääosissa Antonio Banderas, Penelope Cruz. 1 t 53 min. ★★★★

Taitelijat käyttävät aina itseään lähdemateriaalina, mutta ohjaajien avoimesti omaelämäkerralliset elokuvat ovat harvinaisia – eivät kuitenkaan Pedro Almodóvarille.

Kärsimys ja kunnia on itsetilityksenä hänenkin tuotannossaan lajissaan suorasukaisin ja parhaita, kuten hengenheimolaisen Federico Fellinin hyvin samankaltainen.

Salvador Malliniksi nimetty omakuva potee monitasoista ikääntymisen kriisiä. Luovuus jumittaa, terveys pätkii ja muutama vuosi sitten kuollut äiti painaa mieltä. Lääkkeissä ja muistoissa kieriminen tuntuu silti henkisesti kuluttavaa työtä paremmalta vaihtoehdolta.

Kriittisessä tilanteessa Salvador tapaa vanhan kumppaninsa Alberton, jonka kanssa välit ovat etääntyneet vuosikymmeniä sitten. Huumeaddiktiksi ajautunut näyttelijä janoaa tunnustuksellista elokuvaa yhteisistä kokemuksista.

 

Tarina kuorii tuskaa, johon lähipiiriään käsittelevä taiteilija törmää. Ihmisten ja heidän suhteidensa analysoinnissa ei voi kiertää ikäviä totuuksia, jos tavoitteet ovat kunnianhimoiset kuten Salvadorilla.

Sen sosiaalinen hinta vaivaa vanhemmiten yhä enemmän, mikä on tämän elokuvan tekemisen keskeinen vaikutin. Etenkin äidin moitteet ovat tuntuneet raskailta, ja se epäilemättä pätee äitikuvia viljelleeseen Almodóvariin.

Äiti on pettynyt rakkaaseen poikaansa, mutta vaikeuksia on riittänyt muutenkin. Niitä käydään läpi takautumien vaikuttavana verkkona: rutiköyhä koti, ahdasmielinen katolinen koulu, seksuaalinen herääminen, ensirakkaus pettymyksineen.

Kaikki on ollut tavalla tai toisella kivuliasta. Toisaalta elämä on paljon antanutkin, ennen kaikkea kunniaa työn kautta. Sen muistamisesta kasvaa itseripin kärki.

 

Melankolista pohjasävyä loiventavat lempeä huumori ja värikylläinen kuvamaailma, jossa kurjaliston kivikyläkin hehkuu nostalgisen kauniina jokaista tapettia myöten. Elämä ja varsinkin lapsuus on katkeruudessaan suloistakin.

Almodovarin luottonäyttelijä Antonio Banderas, joka lienee ollut Alberton esikuva, palkittiin ansiosta Cannesissa. Roolissa fyysinen ja henkinen haavoittuvuus yhdistyvät lahjakkaan ja menestyneen ihmisen itsekunnioitukseen. Ne painivat Salvadorissa koskettavasti.

Rooli käynee jonkin asteen omakuvasta myös kuusikymppiselle Banderasille, joka Almodovarin marginaalielokuvien kautta kiipesi Hollywoodin kermaan.