Kulttuuri

Elokuva-arvio: Animaatio ei naturalismista parane

Leijonakuningas on saanut lähes realistisen naaman. Kuva: null
Leijonakuningas on saanut lähes realistisen naaman. Kuva: null

Leijonakuningas (Bio Rex)

Ohjaus Jon Favreau. Pääosissa Donald Glover, Beyoncé Knowles-Carter, Chiwetel Ejiofor. 1 t 58 min.★★

Filmiklassikkojen sovitukset ovat jo lähtökohtaisesti arveluttavia. Täytyy keksiä todella omaperäinen tulokulma, jotta jotain jo jokseenkin täydellistä kannattaa muokata uusiksi.

Leijonakuningas (1994) on modernin Disneyn paras animaatio ja korkealla studion koko historiassa. Tuore versio perustuu digitaalisesti tuotettuun naturalismiin, eli päähenkilöt ovat aitoja eläimiä luonnollisessa elinympäristössään. Tai siltä se ainakin tuntuu.

 

Toki ällistyttää ja hellyttääkin, kun Simba, Pumba, Timon ja Nala pomppivat valkokankaalla pörröisinä veijareina kuin luontodokumentissa.

Mutta animaatioversio kuuluu Disneyn eloisimpiin ja hauskimpiin juuri piirtäjien ansiosta. Hahmojen ilmeikkyys ja psykologinen tarkkuus on keskeisiä syitä elokuvan kestosuosikin asemaan.

Vaikkapa vallananastaja Scarin halpamainen juonikkuus paistaa animaatiossa jokaisesta eleestä hampaiden asentoa ja viiruuntuvaa silmää myöten. Tämä mestarillinen ulottuvuus jää nyt pahasti vajaaksi, vaikka ohjaus animaatiomaisuutta tavoittelee, ja otukset ovat muuten vaikuttavia.

Ilmeisesti este ei ole varsinaisesti tekniikka, vaan tuotannollinen valinta. Hahmojen liika inhimillistäminen häiritsisi naturalistista tunnelmaa. Mutta samalla katoaa keskeinen jännite, eikä uudisversio perustele itseään kuin tekniikan riemuvoittona.

 

Hamletia siteeraava tarina julman tyrannin petoksesta ja isänsä murhan kostavasta pojasta on pysynyt yksittäisiä kuvia myöten jokseenkin samana sinänsä ongelmitta. Asenne on kunnioittava, mutta tekee versiosta myös melkoisen turhakkeen.

Hans Zimmerin ja Elton Johnin upeasta ääniraidasta on mukana vain neljä keskeistä kappaletta. Muu osa kalpenee alkuperäiselle, josta jää kaipaamaan etenkin afrikkalaisen kansanmusiikin riehakasta huumoria.

Toki Leijonakuningas kuuluu laihan kesätarjonnan takuuvarmoihin hitteihin. Alkuperäistä näkemättä tätä saattaisi ihastella omalaatuisena elokuvanakin.

Mutta sen rinnalla tuoksuvat nyt rahastus ja pyhäinhäväistys. Vaikutelma lienee vahvin animaatioon aikanaan rakastuneille miljoonille lapsille.