Kulttuuri

Elokuva-arvio: Baby Janen lesbosuhteessa myrskyää

Baby Janen pääosissa näyttelevät Roosa Söderholm ja Maria Ylipää. Kuvaaja: Sanna Vanninen
Baby Janen pääosissa näyttelevät Roosa Söderholm ja Maria Ylipää. Kuvaaja: Sanna Vanninen

Baby Jane (Bio Rex)

★★★

Ohjaus Katja Gaurilov. Pääosissa Roosa Söderholm, Maria Ylipää, Nelly Kärkkäinen, Lauri Tilkanen. 1 t 33 min.

Ihmissuhteet ovat samanlaisia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Joidenkin tutkimusten mukaan homoilla vain riittää jännitteitä heteroja enemmän jo piirien kapeuden vuoksi.

Ristisuhteet, omistushalu ja mustasukkaisuus saavat parisuhteessa herkästi otteen.

Se on helppo uskoa nähtyään dokumentaristina ansioituneen Katja Gaurilovin ensimmäisen draamaelokuvan, Sofi Oksasen romaaniin pohjaavan Baby Janen. Siinä itseään monella tavalla etsivä pikkukaupungin kaunotar Jonna pelastuu raiskaukselta, kun maskuliininen Piki ilmestyy pimeydestä ja pieksää tunkeilijan.

Jos oma seksuaalinen suuntautuneisuus oli Jonnalla vielä horjuva, niin yö kovisnaisen kuumissa hyppysissä sen ojentaa. Jonna rakastuu suinpäin, mutta Piki ei olekaan kumppani arkisimmasta päästä.

Perusduuneja inhoava eksentrikko keksii parin elannoksi puhelinseksin ja käytetyt pikkuhousut. Jonnaa ei turhan intiimi työ innosta, mutta voimakastahtoinen ja vanhempi Piki päättää kaikesta.

Baby Jane on yhdistelmä intohimotragediaa ja sairaskertomusta. Rakkauden tuskassaan piehtaroiva Jonna on päähenkilö, mutta kiintoisampi tutkielma aukeaa Pikistä. Hänestä paljastuu aina patologisempia piirteitä.

Jonnaa kadehtiva entinen puoliso ravaa yhteisessä luukussa omilla avaimilla. Jonnan raivotessa siitä Piki ei lotkauta korvaansa.

Suhtautuminen kumppaniin ailahtelee laidasta toiseen. Ajoittain intohimo roihuaa, sitten Piki kohtelee Jonnaa kuin kaupasta napattua lihapalaa.

Rehvakkaan kuorensa alla Piki hoipertelee syvässä masennuksessa. Paniikkihäiriön pahentuessa hän ei työnnä päätään ulos kuin humalassa. Kaikki ahdistaa: neljänkympin kriisi, toimettomuus, kiinnekohdattomuus.

Jonna yrittää päästä epätasa-arvoisesta ja tuskallisesta suhteesta eroon heteroliitossa. Siinä teeskentely tekee vielä kipeämpää. Itseään ja tunteitaan ei voi paeta.

Mutta eipä Jonna osaa katkaista Pikinkään kujanjuoksua. Tragediasta tulee yhteinen.

Parhaissa kohtauksissa on tiheä tunnelma. Ensikertalaiseksi henkilöohjaajaksi Gaurilov onnistuu vallan hyvin dramaattisten tunteiden parissa.

Roosa Söderholm on Jonnana yhtä karismaattinen ja pinnan alla kuohuva kuin edellisessä elokuvassaan He ovat paenneet.