Kulttuuri

Elokuva-arvio: Diktatuuri humoristisin silmin – Elokuva-arviot tehdään jälleen ensi-iltaelokuvista

Näkemiin Neuvostoliitto (Bio Rex). Ohjaus Lauri Randla. Pääosissa Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen, Pääru Oja. 1 t 26 min. ★★★★ Näkemiin professori (Bio Rex). Ohjaus Wayne Roberts. Pääosissa Johnny Depp, Rosemarie DeWitt, Danny Huston. 1 t 30 min. ★★
Tõnu Oja, Ülle Kaljuste, Nika Savolainen ja Jekaterina Novosjolova näyttelevät elokuvassa Näkemiin Neuvostoliitto. Kuva: Elen Lotman
Tõnu Oja, Ülle Kaljuste, Nika Savolainen ja Jekaterina Novosjolova näyttelevät elokuvassa Näkemiin Neuvostoliitto. Kuva: Elen Lotman

Sosialismista on tehty viime vuosina ansiokkaita elokuvallisia tilityksiä, mutta harvoin hauskoja. Suomalaisten ja virolaisten yhteisprojekti Näkemiin Neuvostoliitto satirisoi monikansallisen imperiumin viimeisiä vuosia Suomenlahden takana terävästi, mutta kieli letkeästi poskessa.

Järjestelmää irvaillaan arkisten tilanteiden kautta, kun inkeriläisperhe joutuu alamäkeen aikuisen tyttären hangoitellessa kaikkivoipaa virkavaltaa vastaan. Totalitarismin koko kirjo aukeaa yhdellä harkitsemattomalla kiukunpuuskalla.

Se riittää työn, asunnon ja tulevaisuuden menetykseen. Pakkomuutto suljetun ydinvoimalakaupungin etuoikeuksista Tallinnaan on kuin joutuisi pakolaiseksi.

 

Tavallisessa neuvostoyhteisössä inkeriläiset ja ystäväperheen tshetsheenit törmäävät siekailemattomaan rasismiinkin, vaikka sosialismi sen kielsi. Mutta kaikki muukin on toisin kuin virallinen totuus. Eriarvoisuus kukoistaa monessa muodossa.

Vaikeudet helpottavat vasta, kun päähenkilön Johanneksen äiti saa työpaikan Suomesta. Rajan yli ei tietenkään pääse ilman omien byrokraattien rajua lahjontaa.

Täkäläisen siivojankin palkka riitti rautaesiripun takana melkoiseen sosiaaliseen kiitoon. Se on oleellinen osa huumoria.

Virallisesti länsi edusti rappeutunutta materialismia, jota kuitenkin kaikki himoitsivat ja kadehtivat. Kymmenvuotias Johannes pomppaa koulun hylkiöstä supertähdeksi äidin Suomesta kuskaamien lännen ihmeiden ansiosta. Vihamiehetkin saa kavereiksi banaanilla ja suklaapatukoilla.

 

Ohjaaja Lauri Randla herättää lapsuuskokemuksensa henkiin lämpimällä ironialla ja mehukkaalla nostalgialla, joka ainakin kaltaiseeni Neuvostoliitossa usein vierailleeseen uppoaa täysin palkein. Tunnelmat ja tapahtumat maistuvat todella aidoilta humoristisessa karrikoinnissaan.

Kyseessä on myös raikas perhe- ja rakkauskomedia, joka kytkeytyy nokkelasti ajankuvaan järjestelmän romahduksen alkutahdeista.

Johanneksen jo synnytyslaitoksella syttyvä suuri rakkaus tshetsheenityttöön kulkee tunnevoimaisena, mutta vinosti hilpeänä juonteena alusta loppuun.

 

Pane haisemaan kuoleman edessä

Mitä tekisit, jos tietäisit kuolevasi muutaman kuukauden kuluttua? Kuusikymppinen kirjallisuuden professori Richard päästää irti sisäisen nuoren kapinallisensa. Luennot siirtyvät kapakkaan, päihteitä kuluu aamusta iltaan, viheliäinen pomo kuulee suorat sanat.

Irtoseksiä täytyy maistella molempien sukupuolten kanssa. Se herkku on jäänyt vähiin kulissiksi kuihtuneessa avioliitossa, jonka perinpohjainen pyykinpesu kuuluu lopunajan ohjelmaan.

Elämästä pitää ottaa ilo irti. Ja potkia nurkkaan sitä kahlitseva sovinnaisuus ja sosiaaliset rajoitteet, kuten professori oikein luennoi hämmentyneille oppilailleen. Opettavainen on ranttalimeno kaikkiaan.

 

Johnny Depp tekee sinänsä mehukkaan ja selvästi mieluisan roolin normien raastajana, mutta kunnon ihmiskuvaukseen elokuva ei yllä kuin pariskunnan kyynistä pohjamutaa seuloessaan. Sekin äityy lopussa sentimentaaliseksi Richardin jakaessa teatraalisia hyvästejä.

Sympaattista rähisijää proffasta väännetään, mutta sellaiseksi hän jakaa viimeisiä päiviään kiusallisen vähän mielestään rakkaan tyttärensä kanssa.

Päivän lehti

13.8.2020