Kulttuuri

Elokuva-arvio: Hihhulit huijarin näpeissä

Pihla Viitala esittää pääroolia Marian paratiisissa. Kuva: Muu
Pihla Viitala esittää pääroolia Marian paratiisissa.

Marian paratiisi (Bio Rex). Ohjaus Zaida Bergroth. Pääosissa Pihla Viitala, Satu Tuuli Karhu, Saga Sarkola. 1 t 51 min. ★★★

 

Uskonnollisia kuppikuntia riittää maailman sivu. Tositapahtumiin pohjaava Marian paratiisi sijoittuu 1920-luvun Suomeen, mutta voisi olla mistä vain.

Maria johtaa kristillistä herätysliikettä, joka lahkolaisten tapaan sulkeutuu tiukasti omiensa pariin. Yhteisö jopa asuu hienossa huvilassa, joka on hankittu seurakuntalaisten luovuttamalla omaisuudella.

Valovoimainen Maria saa nukkuessaan profeetallisia näkyjä, jotka hän välittää näytöksissä haltioituneille seuraajilleen. Valitut ovat matkalla luvattuun maahan – kunhan vain noudattavat orjallisesti Marian komentoa.

Se onkin tiukkaa kuin keskitysleirillä. Hangoittelijat ja uskossaan horjujat lyödään vankikoppiin, ja hengestäänkin saattaa päästä.

 

Kurin vastapainoksi Maria osaa olla lumoava ja kannustava. Kukaan ei rakasta laumaansa yhtä kiihkeästi, hän vatkuttaa.

Aika äkkiä käy selväksi, että Maria on puhdas huijari, joka käyttää taitavasti keppiä ja porkkanaa sosiaalisesti sokeiden seuraajiensa ryöstämiseen ja hallitsemiseen. Marialle yhteisö on paratiisi, muut saavat siitä vain haaveilla.

Elokuva tavoittaa hyvin lahkolaisuuden ankaran ilmapiirin. Trillerimäinen muoto kuitenkin keskittyy turhan paljon Marian taisteluun oikeuslaitosta vastaan, sekä toisen päähenkilön Salomen hiljaa herääviin epäilyihin äitihahmoaan kohtaan.

Itse manipulaatio ja yhteisön keskinäiset suhteet olisivat ansainneet enemmän huomiota, koska itserakas Maria on aika yksitasoinen keplottelija, sellaisena kyllä osuva. Kiinnostavaa hänessä on lähinnä vallankäytön taito eri muodoissaan, seuraajissa taas alistumisen motiivit.