fbpx
Kulttuuri

Elokuvat: Historian hetkiä tallentavissa filmeissä sankariksi voi nousta kuka tahansa – vaikka toimittaja

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top viisi -sarjassa ovat vuorossa historialliset tapahtumat.
Meryl Streep esittää lehtikustantajaa elokuvassa The Post. Kuva: Niko Tavernise
Meryl Streep esittää lehtikustantajaa elokuvassa The Post. Kuva: Niko Tavernise

Schindlerin lista (1993)

Juutalaisten massamurha ja spektaakkelien maestro kuulostaa mauttomalta yhdistelmältä, mutta Steven Spielberg osoitti pärjäävänsä myös vakavassa draamassa. Natseja myötäilevän liikemiehen kääntymys juutalaisten hyväksikäyttäjästä heidän sankarikseen on raastava kuvaus keskitysleireistä – viihdettä unohtamatta.

Upeasti mustavalkokuvatussa tositarinassa kevytmielisen opportunistin sydän herää pikkutytön tappamiseen. Sen jälkeen hän hankkii tehtaalleen vankeja vain pelastaakseen heidät omalla kustannuksellaan.

Alistamisen psykologia tihentyy Ralph Fiennesin hyytävässä natsiupseerissa. Vallan nautintoa on syväluodattu harvoin yhtä vivahteikkaasti.

 

Pianisti (2002)

Holokaustia viipaloi myös Roman Polanskin viimeinen merkittävä teos. Nuoren pianistin Wladyslaw Szpilmanin tosipohjainen selviytymistaistelu ei märehdi paatoksella, vaan tarkastelee yllättävänkin viileästi juutalaisvainoja.

Toistuvien sattumien avulla selviävän Szpilmanin ajelehtiminen Varsovan ghetoissa avaa graafisen tarkasti vuosien väkivallan ja kaaoksen. Toteava ote jättää suuret historian tulkinnat katsojalle.

Tunnetaso tihentyy vasta lopussa humaanin SS-upseerin auttaessa piileskelijää. Sodan julmuus ja ihmisyyden parhaat puolet iskevät vyön alle, kun Szpilman soittaa raunioiden keskellä pelastajalleen Chopinia hänen pyynnöstään.

 

Merijalkaväen mies (2005)

Persianlahden ensimmäinen sota 1991 oli lyhyt ja epädramaattinen. Amerikkalaissotilaille se aukeaa absurdina kokemuksena Sam Mendesin mustahumoristisessa draamassa.

Taistelujen sijaan aika kuluu puuduttavaan harjoitteluun ja odotteluun. Testosteronia tihkuvat nuorukaiset ovat karata toistensa kimppuun toiminnan puutteessa. Paikan tullen liipaisinsormi ei sitten kysele turhia.

Isänmaan ja oikeuden puolustajat ovat turhautuneita joutomiehiä, jotka houkutellaan rintamalle löyhillä lupauksilla. Eksyin tänne matkalla yliopistoon, murjaisee Jake Gyllenhaalin hirtehisesti tulkitsema päähenkilö viheliäiselle kouluttajalleen.

Siinä koko sodan antisankaruus.

 

Saamelaisveri (2016)

Me pohjoismaalaiset tapaamme ylpeillä vähemmistöjen kunnioituksella, mutta saamelaisia kohtaan rasismi on kukoistanut. 1930-luvulle sijoittuvassa ruotsalaisdraamassa lahjakas saamelaistyttö Elle reagoi loputtomiin nöyryytyksiin pakenemalla kotikylästä ja häivyttämällä taustansa.

Sorto sattuu sinänsä, mutta kaikkein traagisinta on itsensä ja kulttuurinsa häpeäminen. Elle elää vanhuuteen asti puolinaisena ihmisenä, joka valtaväestön hyväksyntää janotessaan katkoo suhteensa juurilleen jääneeseen perheeseensäkin.

Ensikertalainen Lene Sparrok on upea löytö. Hänen vähäeleistä tunneilmaisuaan saa kadehtia moni kokenut ammattinäyttelijä.

 

The Post (2017)

Vietnamin sodan rivoja taustoja ja kähmintöjä on eritelty elokuvassa vähän verrattuna itse taisteluihin. Steven Spielbergin sankaridraamassa ne aukeavat lehtiväen rikkoessa totuuksia piilottelevan eliitin konsensuksen.

Suurta siviilirohkeutta se vaatii, sillä kulissien takaiseen painostukseen löytyy monia muotoja. Sen kokee varsinkin omaa sosieteetaan vastaan asettuva Washington Postin kustantaja Katherine Graham.

Vaakakuppiin joutuu koko lehti ja oma asema. Miehisessä bisneskulttuurissa vähätelty kokematon naisjohtaja saa tapella sen eteen muutenkin.

Meryl Streep ja Tom Hanks syventävät herkillä tunteilla älykkään tosipohjaisen trillerin.

Menot