Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kohtalokasta leikkiä tunteilla

Jongsu (Ah-in Yoo) on kirjailijan ammatista haaveileva maalaistalon poika, jonka jo valmiiksi vaikea elämä mutkistuu rakkauden takia. Kuvaaja: Future Film

Burning (Bio Rex)

★★★

Ohjaus Chang-don Lee. Pääosissa Ah-in Yoo, Steve Yeun, Jong-seo Yun. 2 t 28 min.

Klassisessa kolmiodraamassa kaksi kilpakosijaa taistelee samasta rakkauden kohteesta. Eteläkorealaisen Chang-don Leen Burning muokkaa asetelmasta intohimodraaman sijaan psykologisen trillerin.

Maalaiskylästä pääkaupunkiin kirjoittamista opiskelemaan lähtenyt Jong-su törmää keikkatanssijana leipänsä tienaavaan lapsuuden naapurintyttöön Hae-mihin. Sieväksi kasvanut villi kaunokainen nappaa sänkyynsä ujon pojan, jonka sydän on saman tien mennyttä.

Kauan ei hän ehdi hekumoida, kun Hae-mi häipyy pitkälle matkalle. Afrikasta hän palaa tapaamansa Benin kainalossa, ja suhtautuu tyrmistyneeseen Jong-suhun kuin hyvään kaveriin.

Rakkauden raastama nuorukainen ei osaa pompata pois kolmannen pyörän roolista, vaan notkuu joukon jatkeena alakuloisessa mustasukkaisuudessa kiehuen.

Vielä tuskallisemmaksi tilanne muuttuu, kun Jong-su näkee Hae-min olevan rikkaalle ja ylimieliselle Benille pelkkä leikkikalu. Porschella kaahaileva salaperäinen snobi lääkitsee helpoilla ihastuksilla sairaalloista narsismiaan ja pitkästymistään.

Benin ystäväpiirissä alaluokkaiset tulokkaat ovat hupaisia sirkuseläimiä. Etenkin heitä huvittaa Hae-min sokea innokkuus ja hienostumattomuus.

Tarkkanäköiselle Jong-sulle se on nöyryytys. Hän yrittää saada tytön tajuamaan asemansa, mutta luksuspoikaystäväänsä hurahtanut sulkee korvansa. Jong-sun vilpittömät tunteet vain vahvistavat Benin halpamaista voitonriemua.

Marihuanapöllyissä hän kehuskelee pyromaanisella harrastuksellaan, joka kuvaa hyvin toisten yläpuolelle asettumista. Ja kohta Hae-mi katoaa.

Burningin parasta antia on sosiaalisesti ja psykologisesti kärjistynyt henkilöasetelma. Jong-su ja Hae-mi edustavat arkista duunaritaustaa. Molempia vaivaa henkinen eksyneisyys ja yksinäisyys, mutta tunnerekisteri on kohtalaisen terve. Hae-min kevytkenkäisyyskin kumpuaa lapsellisuudesta ja seikkailunhalusta.

Heitä vanhempi yläluokkainen Ben on suosittu, sosiaalisesti taitava ja kohteliaisuutensa alla täysin piittaamaton. Steve Yeunin hienovaraisesti tulkitsema hillitty öykkäri on Amerikan Psykon Patrick Batemanin versio, mutta arkisemmalla tavalla.

Valitettavasti Lee keskittyy ihmisiä enemmän trilleriin, kun Jong-su selvittää omin neuvoin Benin osuutta tytön katoamiseen. Suuri osa salapoliisiaineksesta tyrehtyy tyhjäkäynniksi, joka venyttää kamaridraaman tarpeettomasti kahteen ja puoleen tuntiin.