Kulttuuri

Elokuva-arvio: Menetys johtaa itsepetokseen Klaus Härön uudessa elokuvassa

Elämää kuoleman jälkeen (Bio Rex). Käsikirjoitus ja ohjaus Klaus Härö. Pääosissa Peik Stenberg, Martin Paul, Lena Labart. 1 t 20 min. ★★
Isä ja poika eli Martin Paul ja Peik Stenberg köröttelevät. Kuva: Juha Reunanen
Isä ja poika eli Martin Paul ja Peik Stenberg köröttelevät. Kuva: Juha Reunanen

Monet kääntyvät kärsimyksessä ja ahdistuksessa itseensä, vaikka terveellisintä olisi mennä läheisiinsä kiinni. Ikämies Nisse on sulkeutunut kuoreensa vaimon kuoltua Klaus Härön kamarielokuvassa Elämää kuoleman jälkeen.

Oikeastaan Nisse pakeni perhettään jo vakavan sairauden käytyä selväksi. Tosin hän näkee asian aivan toisin.

Nisse kiukuttelee kaikille, koska pitää itseään menetyksen uhrina ja uhrautujana. Hautajaisiinkaan hän ei katkeruudessaan halua ketään perhanan pettureita.

 

Sankarillinen kehä rapistuu perheen setviessä lähimenneisyyttä kiihtyvissä tunnelmissa. Nissen tylyys paljastuu epäreiluksi itsepetokseksi, joka vaarantaa hänen loputkin ihmissuhteensa elämän illankoitossa.

Klaus Härö perkaa parhaimmillaan hienosti pienten ihmisten suuria tunteita. Läheisen menetyksen ristiriitoja hän kävi läpi jo hienossa draamassaan Äideistä parhain.

Omiin kokemuksiin pohjaava Elämää kuoleman jälkeen jää aika kauas sen tasoista ja vivahteista, myös muiden aiempien töiden. Keskeinen syy on Härön oma vaatimaton teksti.

Moni ohjaaja hinkuu elokuviensa kirjoittajiksi, mutta useimmiten suutarin kannattaisi pysyä lestissään.