Kulttuuri

Elokuva-arvio: Nuori nainen työpaikan likasankona

Mindy Kaling ja Emma Thompson etsivät uutta tapaa tehdä puheohjelmaa elokuvassa Late Night. Kuva: Emily Aragones
Mindy Kaling ja Emma Thompson etsivät uutta tapaa tehdä puheohjelmaa elokuvassa Late Night. Kuva: Emily Aragones

Late Night (Bio Rex). Ohjaus Nisha Ganatra. Pääosissa Emma Thompson, Mindy Kaling, Hugh Dancy, John Lithgow. 1 t 42 min. ★★★

Kamuelokuva on romanttisen komedian muoto. Late Nightissa se vääntäytyy monenkin ihmisen väliseksi ammatilliseksi ja vähän muunkin tason työpaikkaromanssiksi.

Kaikki palkinnot voittaneen puheshowjuontajan Katherinen ura on vaakalaudalla katsojalukujen laskiessa. Laadukkaana pidetty ohjelma polkee paikallaan, mutta tiimi ei sitä myönnä, vaikka tuottaja läähättää niskaan kovat piipussa.

 

Puolittain vahingossa käsikirjoittajaksi kiinnitetty nuori intialaistaustainen Molly tuo tuoreita näkemyksiä jämähtäneeseen tiimiin. Intoa ja vilpittömyyyttä puhkuva harjoittelija joutuu kuitenkin tyrannimaisen Katherinen hampaisiin suorasukaisuutensa takia.

Molly analysoi osuvasti ohjelman ja Katherinen heikkoudet. Pomo ei kestä rahtustakaan kritiikkiä, vaikka on pahasti sen tarpeessa. Sama pätee koko porukkaan.

Romanttisessa komediassa taustaltaan ja persooniltaan erisukaiset ihmiset löytävät toisensa räväkkien ristiriitojen jälkeen. Aika arvattavasti kuvio toteutuu, mutta asetelma ja sosiaaliset puitteet eivät ole kalutuinta päätä.

Late Night porskuttaa Emma Thompsonin herkullisesti tulkitseman Katherinen varassa. Julkkisdiiva on kirpeä karikatyyri narsistisesta, ylimielisestä ja totaalisen urakeskeisestä öykkäristä, joka ei edes muista työntekijöidensä nimiä. Yliampuvakin hahmo saattaa olla, mutta hauska – ja komediassahan saa liioitella.

 

Humaanin ja avomielisen duunarin Mollyn tehtävä on ärsyttää pomostaan esiin hänen inhimillinen ja haavoittuva puolensa. Itselleen naureskelu ja uudenlainen avoimuus uppoavatkin niin yleisöön, työyhteisöön kuin Katherineen itseensä.

Sulkeutuneen niuhottajan rentoutuminen ja sosiaalistuminen kuuluvat elokuvan klassisiin kehityskaariin. Muutos sujuu kohtalaisen uskottavasti, joskin sekaan työnnetyt ihmissuhdedraamat hajottavat tarinan fokusta.

Hierarkkista työkulttuuria ja teeskentelevää televisiomaailmaa irvaillaan ihan osuvasti. Katherine keksii nokkelammin nöyryytyksiä kuin oikeita ideoita. Alaiset, kaikki miehiä, ovat mielistelyssään ja tärkeilyssään yhtä surkuhupaisia. He nielevät sonnan tyynesti niin kauan kuin tuhti palkka juoksee.

Molly taas joutuu työkavereidenkin likasangoksi, koska on kouluttamaton köyhä nuori siirtolaistaustainen nainen. Listasta löytyvätkin jo kaikki luokkasorron ainekset.

 

Toki valoisassa komediassa vähättely väistyy ja nilkeistä aukeavat valoisat puolet. Elokuva muistuttaa kauniisti, ettei tausta tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.

Hyväosaiseksi syntyneet pääsevät helpommalla, mutta voivat he silti olla saavutustensa arvoisia. Ja sympaattisia ihmisiä, kun vähän pintaa raaputetaan.