fbpx
Kulttuuri

Elokuva-arvio: Perhe on paras ja pahin

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top viisi -sarjassa on vuorossa perhedraama.
Ben Affleck ja Rosamund Pike näyttelevät pariskuntaa elokuvassa Gone Girl. Kuva: Merrick Morton
Ben Affleck ja Rosamund Pike näyttelevät pariskuntaa elokuvassa Gone Girl. Kuva: Merrick Morton

Viattomuuden aika (1993)

Martin Scorsese tarkastelee yksilöitä aina osana sosiaalista kehystä. Oma ulkokultainen avioliitto heijastaa 1800-luvun newyorkilaisen yläluokan henkistä halvaannusta siihen mittaan, että kultalusikka suussa syntynyt Archer hakee raikkaampia tuulia vapaamielisen eurooppalaisen rakastajattaren sylistä.

Järjen ja tunteen ristiriita ei saa upeassa ajankuvassa onnellista loppua. Rikkaiden verkosto on samanlainen teeskentelyn vankila kuin ohjaajan läpipureksima mafia. Systeemiä vastaan asettuva maksaa kalliisti.

Archerin naiivin vaimon ristiriitainen siunaus on, että hän ei miehensä tapaan edes tajua koko elämäänsä tyhjäksi kulissiksi.

 

Revolutionary Road (2008)

Tavanomaisuuden kammo heittelee 1950-luvun amerikkalaista pariskuntaa, joka ei keski-ikäistyessäänkään sopeudu hyvinvoivaan porvarillisuuteen. Varsinkin vaimo, epäonnistunut näyttelijä, halveksii elämäntapansa ja lojaalien ystäviensä keskinkertaisuutta.

Jotain hienompaa pitäisi keksiä. Mutta lahjat eivät ole haaveiden tasoa. Mies sen jo yllättävässä uraputkessa hyväksyisi, keittiöön juuttunut puoliso ei.

Ohjaaja Sam Mendes perkasi porvarillista ahdistusta vielä loistavammin American Beautyssa, mutta naulan kantaan osuu tämäkin tragedia. Kate Winslet tuskailee itsensä ikeessä uransa parhaan roolin.

 

Roma (2018)

Yläluokalla riittää niin paljon kiintoisaa puuhaa, että lastenhoito jää kotiapulaiselle Alfonso Cuarónin omaelämäkerrallisessa draamassa. Sydämellinen Cleo luo viileään ja rikkonaiseen perheeseen turvallista lämpöä, vaikka oma elämä on riekaleina.

Tunnetason äidin asema ei tarjoa kummoista turvaa arvaamattomien työnantajien purkaessa kiukkunsa suojattomaan palkolliseen. Arkinen Kristus-hahmo nielee kohtalonsa nurkumatta.

Teemat hiukan karkailevat, mutta Yalitza Aparicion herkkä rooli ja upea mustavalkoinen ajankuva 1970-luvun kuohuvasta Meksikosta ovat kuin parasta eurooppalaista uutta aaltoa puolen vuosisadan takaa.

 

Marriage Story (2019)

Avioliitto kaatuu, kun nainen kypsyy itsekeskeisen puolison kyvyttömyyteen ymmärtää hänen tarpeitaan. Miehen asema teatterinerona pahentaa näyttelevän vaimon alemmuudentuntoista turhautumista.

Juristien ruokkima katkera avioeroprosessi repii haavat auki entistä pahemmin, mutta myös muistuttaa puolisoiden välittäneenkin toisistaan. Ei kimpassa pysytä vuosia ihan sattumalta.

Noah Baumbach kuvaa Woody Allenin hengessä, kuinka pitkät liitot eivät mitan täyttymisestä huolimatta tavallaan pääty koskaan, vaan juurtuvat osaksi kumppanusten sielua. Se luo omanlaistaan nurinkurista romantiikkaa repaleisiin ihmissuhteisiin.

 

Gone Girl (2014)

Avioliitossa turhautumisen perinteisimpiä syitä on puolison saamattomuus. Taivaita tavoitellutta Amya se raivostuttaa niin paljon, että hän saattaa nuhjuiseen elämäänsä alistuneen miehensä hurjaan liemeen.

David Fincherin trilleri perkaa omalaatuisella mustalla huumorilla sosiopaattia, jonka ainoa todellinen tunne on raastava kunnianhimo. Sen eteen hän toimii vailla rajoja järjestäen tyrmääviä yllätyksiä loppuun asti.

Taidokas juoni tukee psykologista muotokuvaa. Rosamund Pike loistaa jäävuorta kylmempänä manipuloijana, jonka valloittava hymy paljastuu myrkkyhampaiden rivistöksi.

Menot