Kulttuuri

Elokuva-arvio: Pikku tärkeilijät kriisi-iässä

Seurapeli (Bio Rex). Käsikirjoitus ja ohjaus Jenni Toivoniemi. Pääosissa Laura Birn, Emmi Parviainen, Paula Vesala, Iida-Maria Heinonen, Eero Milonoff, Christian Hillborg, Samuli Niittymäki, Paavo Kinnunen. 2 t 0 min. ★★★★
Mitzi (Emmi Parviainen) ja Veronika (Laura Birn) ovat ovat olleet parhaita ystäviä lukioajoista asti. Kuva: Vilja Harala
Mitzi (Emmi Parviainen) ja Veronika (Laura Birn) ovat ovat olleet parhaita ystäviä lukioajoista asti. Kuva: Vilja Harala

Juhlat ovat runsaasti käytettynäkin herkullinen raami ihmissuhdesotkuille. Kun pitkältä ajalta toisensa tunteva porukka kokoontuu, sisäiset ja keskinäiset jännitteet luovat vaivatta tiheää dynamiikkaa.

Seurapelissä kolme-neljäkymppiset kaverukset tunkevat yllätyssynttäreille. Ajoitus on draamallisesti osuva: keski-iän ensimmäinen kunnon kriisi ryskyttää ovea.

Henkisesti raakilemainen porukka roikkuu tietoisesti tai tiedostamattaan nuoruudessa. Ei sinänsä ihme, koska iän myötä oma paikka maailmassa alkaa olla lukkoon lyöty.

Sen mukana tulleita minäkuvan kolhuja eivät kaikki tunnusta, etenkin kun toiset pärjäävät paremmin. Se nakertaa sitä pahemmin, mitä kauemmas on omista haaveista jäänyt.

Teatraalinen omahyväisyys

Keskinäinen kilpailu tihentyy filmitähteen, jonka yksi naisista raahaa kainalossaan kekkereihin kuin Stanley Cupin voittopokaalin. Tappion tunnetta täytyy kompensoida.

Sitä edustaa vaikkapa vallankumouksesta höpöttäminen notkuvan juhlapöydän ääressä. Meikäläisessä on vielä draivia, toisin kuin eräissä!

Tällaisesta teatraalisesta omahyväisyydestä ei porukassa tule pula, joskin sen muodot vaihtelevat.

Viina ja hormonit

Vanhat tunteet nousevat porukassa pintaan. Mihin rooliin kenetkin on tungettu. Kuka on himoinnut ja kadehtinut ketä – ja tekee niin yhä.

Kun harmittomiksi tarkoitetut paljastukset purkautuvat viinan ja hormonien hyrrätessä, muuttuu leikki totisemmaksi kuin kukaan varsinaisesti halusi.

Esikoisohjaaja Jenni Toivoniemi tarkastelee ikäpolvensa ulkoisesti hyvinvoivia tärkeilijöitä piruilevan hauskasti ja myötäeläenkin, mutta hapokkuus ja arkinen traagisuus hallitsevat yleisilmettä.

Pälpättävät kohtaukset eivät ole järin elokuvallisia, mutta luistava puhekieli rikkaine sivumerkityksineen tarjoaa iskevää ihmiskuvausta. Taitavien näyttelijöiden siivittämänä rooleista kasvaa nasevia tyyppitutkielmia, joita jokainen varmasti tunnistaa lähipiiristään, itsensä mukaan lukien.

 

Lue lisää: Viikonlopun verran taas kuin teini-iässä – Näyttelijä: ”Hahmot ovat rakastettavia kaikessa kurjuudessaan ja kulmikkuudessaan” (20.8.2020)

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic