Kulttuuri

Elokuva-arvio: Pikkukylän prinsessa oppii ihmiseksi

Emma (Bio Rex). Ohjaus Autumn de Wilde. Pääosissa Anya Taylor-Joy, Johnny Flynn, Bill Nighy, Mia Goth. 2 t 5 min. ★★★★
Mia Goth ja Anya Taylor-Joy näyttelevät Jane Austenin romaaniin perustuvassa Emmassa. Kuva: Liam Daniel
Mia Goth ja Anya Taylor-Joy näyttelevät Jane Austenin romaaniin perustuvassa Emmassa. Kuva: Liam Daniel

Kaunis, älykäs, rikas, huolia vailla elänyt. Näillä Jane Austenin sanoilla alkaa hänen klassisen romanttisen komediansa Emman tuorein filmatisointi, valokuvaajana ja musiikkivideoilla mainetta saavuttaneen Autumn de Wilden esikoisohjaus.

Emma eroaa hitusen Austenin nuorten naisten sosiaalista paikkaa ja ihmissuhteita setvivistä tarinoista voimakkaalla satiirillaan. Kun Austenin hahmot ovat kulmineenkin rakastettavia herranterttuja, parikymppistä Emmaa luonnehtisivat nykypolvien ikätoverit pissikseksi.

Isänsä pilalle hemmottelema narsisti on pikkukylän itseoikeutettu prinsessa, joka totisesti käyttäytyy asemansa mukaisesti. Hysteerisen huolitellusti pukeutuva diiva kurkistelee pitkin sievää nenäänsä niin naisia kuin miehiä.

 

Emma on yhteisön keskipiste, mutta suhtautuu toisiin vain omien tarpeidensa välineinä. Hän sotkeutuu kaikkien elämään, koska halua päteä ja muokata ympäristöä omilla ehdoillaan.

Emma manipuloi suojautumiskyvyttömiä nauttiakseen vallan tunteesta. Hän esiintyy ystävänä saadakseen ihailua, mutta toiset ovat pelinappuloita, jotka pönkittävät Emman rajattomuuden ja täydellisyyden tunnetta.

Austenin maailmassa Emmakin tietenkin kasvaa uudeksi ihmiseksi rakkauden voimalla, jahka kapuaa ylimitoitettujen vaatimustensa ja kynnystensä yli. Romantiikka onkin epäilemättä Austenin suosion kivijalka.

Sitäkin de Wildeltä toki löytyy, mutta versio riemastuttaa ennen kaikkea psykologisesti terävänä satiirina.

 

Vaikka Emma saa nauttia elämän parhaista anneista, on hän myös asemansa ja kasvatuksensa uhri. Nokkavuutensa alla häntä vaivaa haavoittuva epävarmuus.

Yletön itserakkaus ja luokka-asema sulkevat häneltä avoimet ja tasavertaiset suhteet. Hän kärsii yksinäisyydestä oikeiden kuninkaallisten tapaan, vaikkei sitä ensin käsitä.

Anya Taylor-Joy tavoittaa hienosti Emman itsetietoisen teatraalisuuden. Jokainen ele on harkittu ja sosiaalisen tilanteen huomioiva. Varsinkin polttavat katseet, joissa tiivistyy Emman sielunlaatu ja vallankäyttö.

Visuaalisesti ja musiikiltaan elokuva on herkkupala pastellisävyineen, juhlavine pukuineen ja Vivaldin konserttoineen.