Kulttuuri

Elokuva-arvio: Rakkaus hoivaa vakavatkin vammat

Erityiset (Bio Rex). Ohjaus Olivier Nakache ja Eric Tolenado. Pääosissa Vincent Cassel, Reda Kateb, Brian Mialoudama, Benjamien Lesieur. 1 t 54 min. ★★★
Vincent Cassel näyttelee sympaattista Brunoa. Kuva: Muu
Vincent Cassel näyttelee sympaattista Brunoa.

Suomessa on noussut myrsky yksityisten hoivakotien ruokottomasta tasosta. Vastaavien epäilysten takia joutuu tutkinnan kohteeksi myös autisteihin keskittynyt luvatta toimiva hoivakoti tosipohjaisessa ranskalaisdraamassa Erityiset.

Puutteita ja vaikeuksia pienellä laitoksella riittääkin. Mutta suhtautuminen potilaisiin on kutsumuksen voimin raatavalla henkilöstöllä puhdasta kultaa, erityisesti sen johtajalla Brunolla. Vammaisista huolehtiminen on hänelle elämäntehtävä, joka ohittaa kaiken.

Vapaa-aikaa ja yksityisyyttä ei jää edes parisuhteeseen. Treffit katkeavat aina, kun laitokselta sinkoaa hätäpuhelu milloin mistä syystä.

 

Erityiset on kunnianosoitus inhimillisyydelle ja sen voimalle. Enkelimäisen Brunon peräänantamaton rakkaus äärimmäisen vammaisia potilaita kohtaan antaa heille sen verran mielekästä elämää kuin se on mahdollista.

Virallisten laitosten hylkimien ressukoiden tila koheneekin humaanissa ja kunnioittavassa ympäristössä. Epäluuloinen virkavaltakin sen lopulta tunnustaa pykälien rikkomisesta huolimatta.

Draama ei ole moniulotteista, mutta huumorin höystämää lämpöä se hehkuu kuin leirinuotiosta nostettu kahvipannu. Kun monien pakkomielteiden riivaama Joseph kykenee vuosien kamppailun jälkeen pitämään työpaikan ja liikkumaan itsenäisesti, sydän sulaa hoitajien ja toisten potilaiden ohella katsojalta.

 

Koskettava on myös laitokseen työharjoitteluun tulleen nuoren maahanmuuttajan Dylanin kasvutarina. Syrjäytynyt nuorukainen haistattelee kaikelle, mutta yhteisön arvostus ja henkisesti vaativa työ kypsyttävät vihan vastuuntunnoksi ja empatiaksi. Siitäkin huolimatta, että oma traaginen potilas pamauttaa ajoittain nokkaan.

Sydämellinen elokuva myös raastaa, koska potilaat ovat niin tuskaisia ja laitoksen ongelmat valtavat. Se korostaa henkilöstön kutsumuksen mittaa ja arvoa, jotka tiivistyvät Vincent Casselin pääroolin todella sympaattisessa tulkinnassa.

Menot