Kulttuuri

Elokuva-arvio: Sota ei armahda ketään

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top viisi -sarjassa on vuorossa sota.
Johannes Holopainen ja Eero Aho näyttelevät Kariluotoa ja Rokkaa. Kuva: Juuli Aschan
Johannes Holopainen ja Eero Aho näyttelevät Kariluotoa ja Rokkaa. Kuva: Juuli Aschan

Full Metal Jacket (1987)

Stanley Kubrickin klassikko viipaloi armeijan koulutusleirin sadistista arvonriistoa, jolla nuorukaisista koulitaan tappajia. Rintamalla Vietnamissa homma on kuitenkin toista kuin harjoituskentällä.

Järjestelmän käsikassarasta vääpeli Hartmanista tuli saman tien militarismin hirtehishumoristinen ikoni. Lee Ermey, entinen ammattisotilas, jättää tinkimättömän nöyryyttäjän roolillaan muut täysin varjoonsa.

Hartmanin ilkeys kumpuaa henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan väkivaltakoneiston yleisestä toimintatavasta, joka vain kristallisoituu innokkaassa vääpelissä. Kubrick ei ruoski yksittäistä ihmistä, vaan armeijan epäinhimillistä ideologiaa.

 

Sukellusvene U-96 (1981)

Saksalaiset kantavat toisen maailmansodan kuvauksissa tavallisesti roistojen roolia, mutta yhtä rankka oli tavallisten sotilaiden kohtalo silläkin puolella rintamaa. Sukellusvene U-96 on kuin sikäläinen trilleriversio Tuntemattomasta sotilaasta.

Yhteishenki ja karski suunsoitto pitävät yllä liekkiä tässäkin tiiviissä ryhmässä. Pelko liimaa nuorukaiset erityisen vahvasti meren syvyyksissä, jossa lähtö korjaa kaikki yhtä aikaa.

Tiheätunnelmaista toimintaa riittää, mutta ennen kaikkea elokuva iskee realistisella ihmiskuvauksella raastavissa äärioloissa. Näistä pojista ei voi olla pitämättä – mutta sota ei armahda ketään.

 

Land of Mine (2015)

Viattomat kärsivät sodissa eniten. Sen kokevat rintamalle pakotetut saksalaiset koulupojat, jotka sotavankeina joutuvat raivaamaan omiensa miinoja Tanskassa.

Yksi kerrallaan räjähtävät ujot reppanat alkavat lopulta säälittää kostonhimoisia vartijoitaan. He tajuavat sodan laskun lankeavan ihan väärään osoitteeseen.

Julmuuksien keskellä vaatii siviilirohkeutta nähdä vihollisessa ihminen. Herttaisten tenavien kohdalla muu olisikin mahdotonta täyspäiselle aikuiselle.

Tosipohjainen tarina ei yllätä, mutta koskettaa. Etenkin niin tekee Roland Møllerin kovapintainen kersantti, jonka sinänsä oikeutettu katkeruus sulaa myötätunnoksi.

 

Vietnamin sota (2017)

Netflixin oma, vielä muutaman viikon jatkava dokumentti pureutuu Vietnamin sotaan monesta näkökulmasta rintaman molemmin puolin. Konflikteille ominaiset taustat ja seuraukset aukeavat kaikessa ruokottomuudessaan.

Kylmän sodan ja Yhdysvaltojen sisäisten valtataistelujen tuiske johti modernin ajan järjettömimpään kärsimysnäytelmään. Kommunismin leviämistä turhaan pelänneet amerikkalaiset jatkoivat teurastusta senkin jälkeen, kun tiesivät sodan hävinneensä.

Suurvallan päättäjät eivät nielleet arvovaltatappiota ennen kuin oli täydellinen pakko. Kyyninen politikointi ja totuuden salailu maksoivat tuhansien hengen ja terveyden.

 

Tuntematon sotilas (2018)

Kun Väinö Linnan romaani tarkastelee konekiväärikomppaniaansa nimenomaan ryhmänä, Aku Louhimiehen sovitus porautuu kuhunkin päähenkilöön yksilönä. Melodramaattinen näkemys on oikeutettu ja kiintoisakin, joskin se häivyttää alkuperäisteoksen ainutkertaisuuden.

Varsinkin kun Linna korosti miesten solidaarisuutta ja karkeaa huumoria elinvoiman lähteenä ankarissa oloissa. Louhimiehen ryppyotsaisessa maailmassa korostuu yksinäinen vellominen pelossa ja ahdistuksessa.

Eero Ahon Rokka ajautuu aika kauas kirjan joviaalista vääräleuasta, mutta syvästi ja monisävyisesti. Johannes Holopainen huokuu upeasti nuoren upseerin Kariluodon kahlittuja tunteita.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic