Kulttuuri

Elokuva-arvio: Teen Spirit on taiteeksi tekeytyvä popklisee, jota edes Elle Fanningin karisma ei onnistu pelastamaan

Teen Spirit. Käsikirjoitus ja ohjaus Max Minghella. Pääosissa Elle Fanning, Zlatko Buric. 1 t 34 min. Bio Rex. ★★
Elle Fanning vakuutta Teen Spiritin pääroolissa epävarmana Violetina. Kuva: Parisa Taghizadeh
Elle Fanning vakuutta Teen Spiritin pääroolissa epävarmana Violetina. Kuva: Parisa Taghizadeh

Nuorille suunnattujen laulu- ja tanssikilpailujen kaavamaiseen lajiin mahtuu piristäviä poikkeuksia, kuten mehevällä ironialla mässäilevä Pitch Perfect. Jotain erilaista hakee esikoispitkällään Teen Spirit myös toisen polven kirjoittaja ja ohjaaja Max Minghella, mutta yritys jää haparoivaksi.

Laulajaksi hinkuavan Violetin kisaturnee syrjäkylältä suureen maailmaan etenee käänteiden osalta kuluneesti. Kova halu ja lahjat palkitaan kummemmitta yllätyksittä.

 

Minghella väistelee tarinansa kliseisyyttä Violetin hahmolla ja henkilöasetelmilla. Katkeran yksinhuoltajaäidin puolalaistaustainen tyttö on sulkeutunut, kyllästynyt ja epävarma. Poppareilta kaivattua lipevää pirteyttä hänessä ei ole rahtuakaan.

Tällaiset tyypit eivät viihdekekkereissä yleensä pärjää äänestä ja ulkonäöstä riippumatta. Violet murtaa stereotypioita, mutta ei se itse elokuvaa vielä massasta erota.

Minghella hakee tarinaan omaperäisyyttä manageriksi vahingossa päätyvän, heitteille joutuneen oopperalaulajan Vladin avulla. Repsahtaneen siirtolaisjuopon isällinen suhde Violetiin saa paljon tilaa, mutta on väkinäinen ja yksitasoinen.

Ammattilaulajaksi hänen neuvonsa ovat alkeellisia: hengitä syvään ja laula sydämestä. Näillä eväillä Violet on kokevinaan suuren muutoksen, jonka seurauksena hän loistaa lavalla takkuilun sijaan.

 

Vanhan miehen ja nuoren tytön asetelma tarjoaisi mahdollisuuksia Sofia Coppolan Lost in Translationin tapaan, mutta Vlad tyrehtyy joutavien repliikien huumorittomaksi sketsihahmoksi.

Sama väkinäisyys vaivaa koko elokuvaa. Realistiset tunnelmat ja viipyilevät tilanteet vakuuttavat hetkittäin, mutta peruskaavoja kaihtava ohjaaja ei keksi niiden tilalle mitään erityistä.

Teen Spirit on taiteeksi tekeytyvää viihdettä. En ihmettele sen kehnoa kaupallista menestystä.

Elle Fanningin vuoksi se on sääli, sillä hänen taitonsa ja karismansa hehkuvat näinkin vaatimattomassa roolissa. Hänen ei tarvitse kuin vilkuilla maisemia bussin ikkunasta tiivistääkseen Violetin tylsiintymisen ja vimman päästä kauas pois.

Sielukkuus pursuaa Fanningista jokaisessa kohtauksessa, myös lavalla. Laulajanakin hän voisi pompata tähdeksi, joskaan kaunis kirkas ääni ei järin omaleimainen ole.