Kulttuuri

Elokuva-arvio: Terence Malickin Jeesus-tulkinta on viiden tähden elokuva

A Hidden Life (Bio Rex). Käsikirjoitus ja ohjaus Terence Malick. Pääosissa August Diehl, Valerie Pachner, Matthias Schoenarts, Michael Nyqvist, Bruno Ganz. 2 t 54 min. ★★★★★ Orkesterin edessä (Bio Rex). Ohjaus Anna-Karin Grönroos. Pääosissa Emilia Hoving, James Kahane ja I-Han Fu. 1 t 15 min. ★★★
August Diehl esittää pääosaa elokuvassa Hidden Life. Kuva: Reiner Bajo
August Diehl esittää pääosaa elokuvassa Hidden Life. Kuva: Reiner Bajo

Modernin klassikon aseman saavuttaneen Terence Malickin tuotanto on kapea, mutta sen laadukkaampi. Eikä siitä varsinkaan puutu olemassaolon peruskysymyksiä.

Malickin avainteema on huikeasta esikoisesta Julmasta maasta asti ollut maailman valtavan kauneuden ja kauheuden sovittamaton ristiriita. Siihen pureutuu myös A Hidden Life, joka tosipohjasta huolimatta on vapaa sovitus Jeesuksesta.

Syvästi kristitty Franz viljelee Itävallan vuoristossa perheensä kanssa pientä tilustaan nauttien yksinkertaisesta elämästä ja läheistensä rakkaudesta. Arkinen paratiisi hajoaa Hitlerin vallatessa synnyinmaansa ja viedessä sen ruokottomaan sotaan.

 

Franz ei niele toisten tapaan natsien propagandaa, vaan kieltäytyy viattomien tappamisesta. Asepalvelun voisi vielä korvata lääkintäjoukoissa, mutta vakaumus estää Franzia vannomasta uskollisuutta diktaattorille.

Se tietää vankilaa ja kirjavia kidutuksia. Kaiken kukkuraksi perhekin joutuu fasismin ja nationalismin lumoaman kotikylän häpeämättömän vainon kohteeksi.

Siitä irtoaminen ei vaatisi kuin nöyrtymisen. Siihen ovat valmiit monet muutkin vastaavassa asemassa, joten kannattaako nimettömän sivullisen uhrata kaikkensa omatuntonsa takia?

Kysymys käy aina raastavammaksi kärsimyksen kasvaessa. Malickin vastaus ei sinänsä jää epäselväksi – Franzilla ei ole vaihtoehtoa. Ja juuri hänenkaltaisensa moraalisesti tinkimättömät pitävät yllä sen mahdollisuuden, ettei ihmisen maailma muutu täydeksi kylmyydeksi.

 

Yhteys kristinuskon perusteisiin ei jää todellakaan epäselväksi, mutta teema on silti maallisen eksistentialistinen. Malickille Franzissa tiivistyy ihmisyyden paradoksi.

Mielettömässä ehdottomuudessa on mieltä, koska ilman sisäistä arvokkuutta ei voi elää. Muuta lohtua ei ahdistava tarina tarjoa. Tai tietenkin Malickille tuttuun tapaan ihmisen julmuuden ristiriitana tulvii maailman kauneus. Jörg Widmerin upeissa miljöökuvissa Alppien ylevyys suorastaan kaatuu päälle.

August Diehlin tulkinta vaikuttaa etenkin nöyrällä uhrivalmiudella. Rohkeudesta huolimatta Franzissa ei edes tuoksahda uhmakas sankarillisuus.

Tragiikkaa syventää Arvo Pärtin ja Henryk Góreckin musiikin kristillinen mystiikka.

Löyhän leikkauksen vuoksi kolmen tunnin maraton turpoaa kyllä ylimittaan.

 

Toisen elokuvan arvio kuvan jälkeen.

Atso Almila ohjaa kapellimestariopiskelijaa.

 

Kapellimestarin monet kynnykset

Kapellimestarit ovat klassisen orkesterimusiikin tähtiä, joiksi moni alalla mielii. Sibelius-akatemiassa heitä leivotaan maailmanluokan mitassa, mutta edes huippukoulutus ei takaa tulevaisuutta vaatimuksiltaan raastavassa ammatissa.

Mainio dokumentti Orkesterin edessä seuraa kolmen opiskelijan taivalta kolmen vuoden ajan. Heidän on ymmärrettävä pitkä pino sävellyksiä taustoineen, mutta luotava niistä persoonallinen tulkintansa.

Täytyy löytyä orkesteriin ja yleisöön uppoavaa karisma, mutta myös luotettavaa ja kommunikaation hallitsevaa tiimijohtajuutta.

 

Esitysten hiominen kokeneiden kapellimestarien johdolla vaatii puuduttavat määrät rutiinia. Sen vivahteiden määrä on holtiton.

Oppilaiden lahjat ja kokemus ovat mittavat, koulun seula tiukka ja urakka valtava. Silti mikään ei takaa pärjäämistä.

Himoittuja paikkoja on valmistuvia vähemmän. Se ajetaan huolella opiskelijoiden päähän, joten paineita riittää kukkurapäin oman kunnianhimon ohella.

Raaka on klassinen musiikki työnä, jos parhaimmillaan hohdokas.