Kulttuuri

Elokuva-arvio: Tieteisseikkailujen viiden suora

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top viisi -sarjassa on vuorossa scifi.
Matrix teki Carrie-Anne Mossista, Keanu Reevesistä ja Laurence Fishburnesta scifi-ikoneita. Kuva: Muu
Matrix teki Carrie-Anne Mossista, Keanu Reevesistä ja Laurence Fishburnesta scifi-ikoneita.

Blade Runner (1982)

Tekoälyn inhimillistyminen olisi tragedia, koska sen mukaisia oikeuksia ei koneille kuitenkaan anneta. Ihmisrobotteja jahtaava Harrison Ford oivaltaa sen pohjaa myöten uransa tunnevoimaisimmassa roolissa rakastuessaan saaliiseensa.

Tunteva olento ei muuksi muutu alkuperästä ja koostumuksesta riippumatta. Teema tiivistyy Rutger Hauerin parin virkkeen riipaisevaan jäähyväispuheeseen lähdön edessä.

Visuaalisesti upea kulttiklassikko sovittaa film noirin tunnelmia sarjakuvamaisen koristeellisesti, mutta silti paremmin kuin yksikään scifi. Jäljittelijöitä on piisannut.

 

Interstellar (2014)

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Ihmiskunnalle uusia elinpiirejä etsivä tutkija tajuaa kunnolla omaistensa tärkeyden vasta reissattuaan niin galakseissa kuin ajassa.

Stanley Kubrickia ahkerasti siteeraavasta avaruusseikkailusta purkautuu hyvässä mielessä pateettinen perhedraama. Arvot vain asettuvat velvollisuudentuntoiselle työnarkomaanille kohdalleen myöhäsytytyksellä.

Suhteellisuusteoriaa soveltava mutkikas juoni tuskin täyttää tiukkoja tieteellisiä kriteereitä, mutta jännitteitä ja jylhää tunnelmaa siitä irtoaa. Ison rahan tehosteet huikaisevat televisiossakin.

 

Downsizing (2017)

Jos ihmiset kutistetaan hiiren kokoisiksi, elintaso pomppaa kustannusten romahtaessa. Taloustieteilijä puistelee päätään, mutta ajatusleikistä kuoriutuu kiintoisa ja monitasoinen moraliteetti.

Paratiisin siunaus käy äkkiä kyseenalaiseksi. Kun bileistä tulee yltäkylläisessä mikromaailmassa pakonomaista arkea, kaikki menettää makunsa Federico Fellinin Ihanan elämän hengessä. Juhla vaatii vastapainonsa.

Tylsistyminen korostuu läheisten jäädessä normaaliin kokoon. Heidän tapaamisensa on peukaloisena odotettua kiusallisempaa, kun jo halailu tuottaa melkoisia teknisiä ongelmia.

 

The Truman Show (1998)

Tositeeveen satiiri osui naulan kantaa parikymmentä vuotta sitten. Tirkistelystä on tullut sen povaamaa viihteen suurkulutettua valtavirtaa.

Kansa kyttää ruudusta Trumania vuorokaudet läpeensä. Traagista on, ettei ressukka tiedä pyörineensä syntymästä asti keskellä massiivista lavastusta tuottajien, katsojien ja mainostajien iloksi.

Trumanin hyväksikäyttö yltää totaaliseksi. Hänen onnellisessa pikku elämässään ei ole mitään aitoa.

Fyysisen komedian supertähti Jim Carrey on hiukan kömpelö itselleen vieraassa vakavassa roolissa. Häpeämättömän kaupallisen median kritiikki puree siitä huolimatta.

 

Matrix (1999)

Lumetodellisuudesta on kyse tässäkin hitissä. Wachowskin veljesten aikanaan kohuttu spektaakkeli iskee tietotekniikan ylivaltaa.

Kuvausteknisesti huima vyörytys tulvii filosofiaa, uskontoa, teknologiaa ja populaarikulttuuria ähkyksi asti. Loputtomia viittauksia voi kukin perata voimiensa mukaan, mutta hengästyttävänä toimintatrillerinä ja aikansa nuorten sukupolvikokemuksena tieteisfantasia on ohittamaton.

Keanu Reeves pistää maailmaa ojennukseen Jeesus-hahmona, joka keskittyy yleviä puheita enemmän hulppeisiin taisteluihin. Niiden koreografiat on haettu perinteisestä kungfusta.

Päivän lehti

12.8.2020