Kulttuuri

Elokuva-arvio: "Narsistidiiva elää pää harvinaisen syvällä ahterissaan"

Fabiennen muistelmat (Bio Rex). Ohjaus Kore-Eda Hirokazu. Pääosissa Catherine Deneuve, Juliette Binoche, Ethan Hawke. 1 t 47 min.
Catherine Deneuve ja Juliette Binoche näyttelevät äitiä ja tytärtä. Kuva: Muu
Catherine Deneuve ja Juliette Binoche näyttelevät äitiä ja tytärtä. Kuva: Muu

Syyssonaatti on Ingmar Bergmanin huikean tuotannon kirkkaimpia helmiä, hänen ilmeinen omakuvansa. Se on innostanut monet laatuohjaajat omaperäisiinkin, joskaan ei aivan esikuvansa tasoisiin pastisseihin eli mukaelmiin.

Sanat pätevät myös japanilaisen Kore-Eda Hirokazun Ranskassa tuotettuun Fabiennen muistelmiin.

Syyssonaatissa Ingrid Bergmanin huikeasti tulkitsema, perheensä laiminlyönyt tähtisellisti saapuu vierailulle maalaispappilaan arkisen tyttärensä ja tämän miehen luo. Parin päivän aikana revitään auki tulehtunutta suhdetta ja äidin elämänmittaista itsepetosta.

Hirokazun versiossa taiteilijanero on enemmän tai vähemmän omakuvansa tekevän Catherine Deneuven kuuluisa näyttelijä Fabienne, jonka tuoretta omaelämäkertaa saapuu juhlistamaan tytär Lumir miehensä ja tyttärensä kanssa.

 

Syyssonaatin tapaan narsistinen äiti on pitänyt läheisiään lattialuuttuina, antamatta arvoa muille kuin itselleen. Vuodet eivät ole palvottua tähteä muuttaneet.

Juliette Binochen koskettavasti tulkitsema, kaltoin kohdeltu Lumir purkaa visiitillä katkeruuttaan lukemattomista vääryyksistä, jotka muistelma nostaa pintaan. Fabienne esiintyy huolehtivana äitinä ja luotettavana ystävänä, vaikka on keskittynyt uraansa ja tallonut kaikki sen tielle sattuneet.

Eikä hän edelleenkään tunnusta halpamaisuuttaan. Diiva elää yhä pää harvinaisen syvällä ahterissaan, pyytämättä anteeksi tuoreimpiakaan loukkauksiaan.

Kuten Syyssonaatissa, vaatimattomasta urasta huolimatta Lumir on onnistunut elämässään kokonaisuutena paremmin. Hänellä on rakastava perhe.

Aviomiehen pettymykset näyttelijänä eivät ole murentaneet häntä hyvänä puolisona ja isänä, huolimatta romuttuneesta itsetunnosta. Eikä legendaarisen anopin ylimielinen pilkka sitä todellakaan kohenna.

 

Fabiennella ei ole läheisiä, ainostaan uskollisia palvelijoita ja ihailijoita. Ei huomionkipeä narsisti tosin eroa käsitä tai siitä suuremmin välitä.

Hänen itseriittoisuutensa on niin monisyistä, että siitä kuoriutuu jo hilpeää mustaa huumoria.

Perheessä kytee kuitenkin vielä välittämistä. Sen ansiosta versio on lopulta lämpimämpi ja hauskempi kuin Bergmanin synkeä umpikuja, kuten humaanilta ja epäkyyniseltä ohjaajalta sopii odottaa. Fabiennesta löytyy ripaus aitoa inhimillisyyttä ja äidillisyyttä. Sävyero kruunaa Hirokazun pastissin itsenäisyyden.

Taidokkaasti perheen ristiriitoja perkaavan tekstin parhaat palat kuoriutuvat Fabiennesta. Mutta ei hahmo puhkeaisi moiseen hehkuun ilman liki kahdeksankymppistä Catherine Deneuvea, joka on esittänyt viime vuosina useita samantapaisia rooleja. Nyt yksi historian karismaattisimmista naisnäyttelijöistä yltää mahtiaikojensa tasolle.

Hauska olisi tietää, kuinka läheltä todellista Deneuvea neuroottinen kiukuttelija liippaa. Ainakin hän rakentaa hillittömällä ironialla diivan jokaisen vivahteen.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic