Kulttuuri

Elokuva-arviot: Le Mans tarjoaa hovijuonittelua kilparadalla – Tarhapäivä jatkaa yksinhuoltajan arkea

Le Mans 66 – täydellä teholla ★★★ Ohjaus James Mangold. Pääosissa Christian Bale, Matt Damon, Caitriona Balfe, Jon Berthal. 2 t 32 min.
Näyttelijät Matt Damon (vas.) ja Christian Bale tekevät vakuuttavaa jälkeä elokuvassa Le Mans 66 – Täydellä teholla. Kuva: Merrick Morton
Näyttelijät Matt Damon (vas.) ja Christian Bale tekevät vakuuttavaa jälkeä elokuvassa Le Mans 66 – Täydellä teholla. Kuva: Merrick Morton

Kilpa-autoilusta on tehty läjä vauhtiviihdettä, enimmäkseen vailla muuta sisältöä.

Merkittäviin poikkeuksiin lukeutuu formulaepookki Rush (2013), joka tarkasteli kahden erilaisen ihmistyypin törmäystä ja lähentymistä Niki Laudan ja James Huntin kautta. Hiukan samaa henkeä tavoittelee James Mangoldin Le Mans 66 – täydellä teholla.

 

Kaksikkona on kilpauransa vammojen takia jättänyt autosuunnittelija Carrol Shelby ja Yhdysvaltoihin kilpailemaan muuttanut brittikuski Ken Miles.

Jälkimmäinen on poskea soittava tuittupää, jonka diplomaattinen Shelby yrittää taltuttaa kilpatallinsa hovikelpoiseksi tähdeksi. Molemmille on tarjolla taivaspaikka, kun Ford haluaa nostaa imagoaan niittaamalla Ferrarin Le Mansin legendaarisessa vuorokauden kisassa.

Pikkutallin taidoilla ja autojätin rahoilla pitäisi loihtia ihme muutamassa kuukaudessa. Ja erisukaisten kilpailullisten miesten löytää yhteinen sävel.

 

Tositaustainen tarina ei yllätä urheiluhistoriaa tuntematontakaan, sen verran kliseisesti loppuhuipentumaa kohti kääntyillään. Jälki on toki laadukasta ajankuvaa myöten.

Kiintoisin osa sukeutuu organisaation sisäisistä jännitteistä. Fordin nilkkimäinen palkkajohtaja kampittaa kilpurihanketta kateuttaan ja omahyväisyyttään. Hän edustaa tekopyhää byrokratiaa ja kylmää kapitalismia, päähenkilöt vapaita ja sielukkaita lännenmiehiä. Tosiurheilijoille kilpa-autot ovat pohjaton intohimo, eivät mitä tahansa bisnestä.

 

Amerikkalaiselle populaarikulttuurille ominainen asetelma on alleviivattu, mutta kirpeän hauskasti tyypitelty. Kuumimmat kisat käydään radan sijaan Fordin hovissa.

Ihmiskuvaus ei tapaa olla urheiluviihteen vahvuus, mutta tässä se tarjoaa kaahausjaksoja mehukkaammat hetket. Christian Balen liki karrikoitu muotokuva äärirosoisesta työväenluokan britistä on sydämellinen ja hauska.

Petteri Summanen jatkaa Anttina yksinhuoltajan ja elokuvassa Tarhapäivä myös hämmentyneen sijaishuoltajan roolia.

Isä yksinhuoltajana, toinen kierros

Tarhapäivä (Bio Rex) ★★★ Ohjaus Tiina Lymi. Pääosissa Petteri Summanen, Marja Salo, Niko Saarela. 1 t 38 min.

Marja Pyykön Yösyöttö naureskeli kolme vuotta sitten nokkelasti Eve Hietamiehen romaanin pohjalta yksinhuoltajaksi joutuvaa Anttia, jolla ei ole tehtävään kulttuurisia tai muitakaan valmiuksia.

Hän törmäsi koomiseen arkiseen painajaiseen opetellessaan vanhemmuutta vailla sosiaalista turvaverkostoa. Miehenä hän jäi hupaisaksi ja kiimaiseksi friikiksi naisista koostuvissa vertaisryhmissäänkin.

 

Tarhapäivässä Paavo-poika on edennyt uuteen elämänvaiheeseen, ja Anttikin jo saanut rooliinsa hyvän tuntuman.

Pakka sekoittuu tyystin, kun Antin ystävä ja salainen ihastus Enni joutuu sairaalaan. Vaihtoehtojen puutteessa Antista tulee tyttären Tertun sijaishuoltaja.

Kaaos alkaa uudestaan, kun on sukellettava pienen tytön ihmeelliseen maailmaan. Ja hoidettava kahinoita niin lasten kuin lapsellisesti käyttäytyvien aikuistenkin välillä.

 

Jatko-osakin on hauska ja jossain määrin omia teemojaan rakentava, mutta enemmän vanhan toistoa.

Sukupuoliroolien yhteiskunnallisesta asemasta ja Antin seksintarpeesta irtosi Marja Pyykön ohjaamassa versiossa terävämpää huumoria. Tiina Lymin tilannekomiikka ei ole yhtä hienosyistä, mutta suoraviivaisena luultavasti uppoaa hyvin suureen yleisöön.