Esikoiskirjailija Laura Laakso, entinen Verkatehtaan kongressiemäntä, löysi tapansa lentää

Lentämään opetteleminen vaatii monia yrityksiä, ennen kuin siivet alkavat kantaa. Joskus pitää myös etsiä eri paikoista, jotta oikeanlaiset siivet löytyvät.

Muun muassa tästä kertoo jyväskyläläisen Laura Laakson vastikään julkaistu esikoisromaani Mrs. Milkyway (Aviador). Se kertoo paitsi lentämisestä, myös kirjoittamisesta, pelkäämisestä ja pelon voittamisesta.

Tulessa ovat myös Laakson omat siipisulat.

– Elämässäni on sellaista tragiikkaa, että olin pitkään ihminen, joka tiesi olevansa kirjailija, muttei koskaan julkaissut ainoatakaan kirjaa. Piti poukkoilla ja tehdä muita asioita, ja kirja juoksi pakoon. Elin elämää, jonka lopputulos saattoi olla joko romaani tai kaaos, Laakso sanoo.

 

Muutos oli pitkään pysyvin elementti Laakson elämässä. Hän on opiskellut draamaa ja arkkitehtuuria Tampereella, muuttanut opiskelemaan Ranskaan, kouluttautunut lentoemännäksi ja myöhemmin palannut uudelleen opiskelemaan.

Hämeenlinnassakin hän on ehtinyt työskennellä, Verkatehtaan kongressiemäntänä, ja Urjalassa Pentinkulman päivien toiminnanjohtajana.

– Nyt on hyvinkin rauhallista. Asun lasteni kanssa kahdeksatta vuotta Jyväskylässä. Se on jo ihan ennätys. Haaksirikkouduin synnyinkaupunkiini tekemään toista maisterintutkintoa.

Laakso alkoi opiskella Jyväskylän yliopistossa kirjoittamista ja myöhemmin kirjallisuusterapiaa, ja siitä avautui vihdoin kaivattu kiitorata. Hän opettaa nykyään luovaa kirjoittamista sekä Jyväskylässä että osan vuodesta Espanjassa. Samaan aikaan hän valmistelee jatko-opiskelijana väitöskirjaa äitiyden ja kirjoittamisen välisistä kytköksistä.

 

Kirjoittamisen oppiaineessa tehdään sekä tutkimus että taiteellinen lopputyö. Laakson taiteellinen näyte oli ensimmäinen versio Mrs. Milkywaysta.

Se ei suinkaan ole Laakson ensimmäinen käsikirjoitus. Hän lähetti ensimmäisen romaaninsa WSOY:lle harkittavaksi jo 25 vuotta sitten.

– Sain palautteen, että se oli lahjakkaan ja lukeneen kirjoittajan erikoisen hedelmän raakile, jota emme pystyneet lukemaan 20 sivua pidemmälle, Laakso nauraa.

Erikoiseen raakileeseen hän ei ole palannut, vaan ennen esikoisromaania syntyi useita muita käsikirjoituksia ja romaanin varhaisesta materiaalista myös näytelmä Tyttö nimeltä Pan. Se palkittiin Ylioppilasteatterifestivaalien parhaana kantaesitystekstinä vuonna 2015.

Alun perin hän lähetti Aviadorille aivan toisen käsikirjoituksen. Kustantamo kuitenkin pyysi nähtäväkseen muitakin ja innostui lentämisen problematiikasta.

 

Mrs. Milkyway eli suomeksi “rouva Linnunrata” kertoo lentämisestä sekä konkreettisesti että symbolisesti. Kolmen kertojan tarinassa pohditaan paitsi siipien levittämistä ja sen vaikutuksia, myös pelkäämistä – ja sitä, kun pelko alkaa varjostaa elämää ja estää tekemästä asioita.

– Entä jos aina käy niin, että kun saavuttaa matkalentokorkeuden, tuleekin mahalasku? Sitä alkaa jo odottaa mahalaskua ja jopa itse tehdä toimenpiteitä, jotta niin käy, Laakso kuvailee.

Pelko liittyy myös konkreettiseen lentokoneella lentämiseen. Laakson mukaan yksi “alkukuva” tekstille on Air Francen kone, joka muutamia vuosia sitten katosi kesken lennon kymmenkunta vuotta sitten.

Laakso ehti työskennellä lentoemäntänä useita vuosia. Hän hakeutui alalle osittain vahingossa, ja vähältä piti, ettei hän jäänyt sille tielleen.

– Kaksi suurinta intohimoani ovat olleet tanssi ja kirjoittaminen. Kaikki muu on ollut sinänsä antoisaa ja joskus järkevääkin sijaistoimintoa. Välillä sivupolusta uhkaa kuitenkin tulla pääkaista, halusi tai ei.

 

Entä siivet? Onko tuore esikoiskirjailija itse nyt saavuttanut matkalentokorkeuden?

– Nyt minulla on sellainen usko, että kirjoittaminen on mahdollista, hän sanoo.

Hän myöntää, että pitkä polku kohti haavetta on “syönyt naista”. Taiteellinen itsetunto on ollut koetuksella. Julkaistu romaani on vahvistanut siipiä. Seuraava teos on jo alkutekijöissään.

– En jatka mitään vanhoista käsikirjoituksistani, vaan tämä on aivan uusi tarina. On kirjoitettava siitä, mikä saa sydämen pamppailemaan. _HÄSA