Kulttuuri

Esitysarvio: Musiikin ja runon yhteyttä parhaimmillaan

Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän. Seela Sella, Pia Freund ja Kristian Attila. Verkatehtaalla 12.1.
Kristian Attila, Seela Sella ja Pia Freund esittävät runoja ja musiikkia.

Lied-taiteessa ainutlaatuista on se, kuinka runo ja musiikki ruokkivat toinen toistaan ja tuottavat moniulotteisen nautinnon kuulijalle. Kielen semanttisuus ja musiikin kyky emootioiden, liikkeen ja symboliikan ilmaisuun muodostavat parhaimmillaan ainutlaatuisen liiton.

Trio Pia Freund, Kristian Attila ja Seela Sella veivät runouden ja musiikin rinnakkaisuuden vielä tätäkin pidemmälle tuoreessa näyttämöteoksessaan, joka lainaa otsikkonsa Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän Katri Valan Valvoja-runosta.

Kyseinen kokonaisuus on käsittääkseni parisen vuotta vanha, mutta hieman edellisestä muuttunut esittelemiensä runoilijoiden suhteen. Freund ja Attila hurmasivat musiikillisesti, Sella puolestaan runoja lausumalla ja kokonaisuuden alkupuolella ikään kuin Aino Sibeliuksen osaan säveltäjän turhautuneena muusana eläytyen.

Kaiutar ja Den första kyssen soivat suvereeniutta ja omaleimaisuutta, Sellan lukemat katkelmat Sibelius-pariskunnan kirjeenvaihdosta puolestaan muistuttivat siitä, että taiteen lunnaat voivat olla kovat – aina eivät Sibeliuksenkaan parisuhteen ja oman elämän hallinta olleet kovin korkealla tasolla.

 

Mitä olisi tullut liian nuorena kuolleesta Toivo Kuulasta ilman epäonnen kiroamaa vappuaaton iltaa Viipurin Seurahuoneella 1918? Säveltäjän pianoteosten kokonaislevytys on hiljattain valmistunut, ja myös laulutuotanto ansaitsisi suurempaa huomiota osakseen.

Kaikki ei ole kansanlaulupastissia, vaikka pohjalaisuus onkin Kuulalla usein pinnassa; esimerkiksi Sinipiika kertoo sointitajusta ja uteliaisuudesta sointivärillisyyttä ja muita ajan mannermaisia suuntauksia kohtaan.

Kuulan tekstuuri on useimmiten pianolle hyvin istuvaa ja toisaalta myös vaativaa. Tässä suhteessa Freundin heittäytyvä tulkinta sai Attilalta hienon vastaparin.

 

Kuulan ja Sibeliuksen parisuhde-tematiikasta siirryttiin toisella puoliskolla 1920- ja 1930-lukujen suomalaisen modernismin, niin runouden kuin musiikinkin, kuohuihin.

Edith Södergranin Landet som icke är -klassikko, runoilijan tunnettu joutsenlaulu jonka Sella resitoi ikimuistoisesti, sai hienon kaikunsa ruotsalaisen Gösta Nyströmin säveltämästä Södergranin Nocturnesta.

Myös Ilkka Kuusistoa, Yrjö Kilpistä ja Leevi Madetojaa kuultiin muutaman lyhyen laulun verran. Attilan pianistiset interventiot, Oskar Merikannon Improvisation ja alussa kuultu Sibeliuksen Barcarola sopivat kokonaisuuteen hienosti ja tulkinta oli hienovireistä ja vapaata.

Miten mieliinjäävä olikaan Sellan myötäelämä Aale Tynnin Kaarisilta kaiken kuullun lopuksi. Ylimääräisenä kuultiin vielä Sulho Rannan Vain pieni kansanlaulu, jossa sykähdyttävästi illan kahta upeaa naista kuultiin lauletussa duetossa.

Päivän lehti

29.1.2020