Kulttuuri

Toimitus testasi: Hämeenlinnan pääkirjasto on käyttäjälle jopa yllättävän toimiva

Vanhaan kirjastotaloon saatiin remontissa mahtumaan niin itse kirjat kuin työtiloja ja olohuonemaisuuttakin.
Hämeenlinnan pääkirjaston näyttävä uutuushylly imaisi Kati Ristimäen puoleensa. Kuva: Pekka Rautiainen
Hämeenlinnan pääkirjaston näyttävä uutuushylly imaisi Kati Ristimäen puoleensa. Kuva: Pekka Rautiainen

Viimeistään Taiteiden yöstä lähtien on tiedetty, miltä Hämeenlinnan remontoitu pääkirjasto näyttää. Valoisaa ja avaraa on. Ikkunoista näkyvät järvi ja linna.

Mutta miten uusi tila toimii?

Pääkirjasto avautui käyttäjille tämän viikon tiistaina lähes koko komeudessaan. Vain kirjavarasto Jemman avautumista saadaan odottaa vuodenvaihteeseen.

Ensimmäisenä aukiolopäivänä hyllyjen väleissä pyöri jo aamupäivällä väkeä tutkimassa valikoimaa ja keräämässä kirjapinoa kainaloonsa.

– Nytkö tämä on käytettävissä? Ihanaa, iloitsi pääovista sisään pelmahtanut asiakas katsellessaan portaiden yläpäästä näkymää hyllyjen rivistöihin.

 

Viime vuosina Suomessa on ahkerasti rakennettu ja remontoitu kirjastoja. Nimekkäin projekti on Helsingin uusi pääkirjasto Oodi, mutta eniten ihastusta lienee herättänyt Seinäjoen vuonna 2012 valmistunut pääkirjasto Apila.

Oodia on kirjastona kritisoitu valikoiman suppeudesta, kun taas Apilasta tuli kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilän mukaan Seinäjoen ensimmäinen turistikohde matkailusivusto Tripadvisorissa, nimenomaan kirjaparatiisina.

Kaunis rakennus on sisältä runsaudensarvi erilaisine kirjaosastoineen, muuntuvine tiloineen, erikorkuisine sohvineen ja pehmustettuine lukuluolineen.

Suomen uusin kirjasto lienee tämän kesän alussa avattu Nokian uusi pääkirjasto Virta, jonka paikkaa ja muotoa väännettiin aktiivisesti toistakymmentä vuotta. Taloon on nyt sijoitettu kirjaston lisäksi kulttuuritoimi, näyttelytiloja ja kahvila. Sielläkin riittää valoa ja isoja ikkunoita.

 

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Kirjasto on varannut tilaa myös lukukeitaille. Kuva: Pekka Rautiainen
Kirjasto on varannut tilaa myös lukukeitaille. Kuva: Pekka Rautiainen

 

Ja tältä pohjalta Hämeenlinnaan!

Kirjastotilan ylle kiinnitetyn, ison taulu-tv:n ruudulla kiertävät sanat ”yhteisöllisyys, lukeminen, elämyksellisyys, innovatiivisuus, aktiivisuus, hyvinvointi”. Ei pääse totuus unohtumaan.

Kaikkiin näihin nykyajan kirjaston pitää vastata. Isojen kirjastojen pitäisi sekä olla kaupunkilaisten ”olohuoneita” että palvella tietoa säilyttävinä laitoksina. Kirjastoissa pitää myös voida työskennellä, harrastaa, musisoida ja järjestää tapahtumia.

Kaikkien toiveiden yhdistelmä aiheuttaa paineita, sillä kirjaston uuden ilmeen pitää palvella vuosikymmeniä.

Hämeenlinnan pääkirjaston remontissa uusittiin vanhan talon sisuskalut. Uusi ilme on raikas ja valoisa, ja kirjavalikoiman lisäksi tarjolla on muun muassa suljettuja työtiloja, muunnettava esiintymisalue, hiljainen lukuhuone, musiikkihuone ja tietokoneita.

Toiveita on siis toteutettu, mutta silti yleisilme on seesteinen.

Kaikkea on mitä pitääkin, ja vähän lisää, sillä esimerkiksi yläkerran viherkasveilla sisustettu lukuhuone järvinäkymineen on varsinainen keidas. Alakerran leveisiin lukutuoleihin kelpaa kätkeytyä kirjan kanssa. Muutenkin istahduspaikkoja riittää.

 

Nykyään on, ristiriitaista kyllä, pakko kiinnittää huomiota siihen, onko kirjastossa (tai kirjakaupassa) oikeasti kirjoja.

Hämeenlinnan pääkirjasto onnistuu vaikuttamaan yhtä aikaa ilmavalta ja runsaalta, ja runsautta kauniimpaa mainesanaa ei kirjastolle juuri voi antaa. Pääosassa ovat edelleen kirjahyllyt, joskin aikaisempaa matalammat.

Hyllyjärjestys vaikuttaa selkeältä, mutta toisaalta on mahdollista hyvällä tavalla harhautua vieraammillekin osastoille.

Vaan onko runsaudentuntu harha?

Informaatikko Hanna Kaistin mukaan pääkirjastossa oli vuoden 2017 lopussa 194 839 nidettä. Syyskuun toisena päivänä 2020 niteitä oli 170 532. Kaisti huomauttaa, etteivät nideluvut ole yksiselitteisiä, sillä tämän vuoden alusta Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kokoelma ei ole ollut kirjastokohtainen, vaan ”kelluva”.

Aineisto on kirjastojen yhteinen ja liikkuu niiden välillä. Kirjat jäävät siihen toimipisteeseen, johon ne palautetaan.

Kirjavarasto Jemman avautuminen tuottaa tarjolle 50 000 nidettä lisää. Tämä on hieno keksintö, sillä hyvää luettavaa löytyy usein tarjontaa katselemalla. Varastokirjat ehkä jopa kiertävät jatkossa aktiivisemmin, kun niitä ei tarvitse noudattaa varastosta nide kerrallaan.

 

Elokuvat ovat näkyvästi esillä. Kuva: Pekka Rautiainen
Elokuvat ovat näkyvästi esillä. Kuva: Pekka Rautiainen

 

Pääkirjasto ei ole tiloiltaan kovin suuri, mutta neliöt on käytetty tehokkaasti. Kirjallisuudenlajit vaihtuvat luontevasti, ja teemaosastolta toiselle lipuessa voi huomaamattaan löytää jotain uutta. Esimerkiksi mukavan laajan tuntuisen nuortenosaston naapurissa on sarjakuvia ja musiikkia.

Kirjasto kutsuu vaeltamaan, tutkimaan ja istahtamaan. Tarjolla on myös sellaisia peruspalveluita, joita monessa kirjastossa ei älyä kaivata, ja se jos mikä on hienoa.

Esimerkiksi kirjauutuuksien oranssi puolikaarihylly on kuin haavi. Pakkohan se on selata. Tiistaina se imaisi puoleensa muiden muassa vastikään Hämeenlinnaan muuttaneen Kati Ristimäen.

Dvd-elokuvat ovat nyt myös mainiosti suorastaan tyrkyllä. ”Siis täällähän on ihan oikeitakin elokuvia!” kollega huudahtaa spontaanisti ne nähdessään. Moni voikin mieltää kirjastojen elokuvakokoelmat yhä suppeaksi valikoimaksi ikääntyneitä klassikoita.

Tämänkaltaiset ”kappas vain” -elämykset ilahduttavat.

 

Itseään ja yleisöä kunnioittavassa kirjastossa pitää nykyään olla kahvila. Sellainen Hämeenlinnan pääkirjaston tiloissa oli jo entuudestaan, eikä tilanne ole muuttunut.

Kahvila on kirjaston ainoa paikka, joka ei tunnu remontoidulta. Muun talon ilmavaan valoisuuteen verrattuna se on ahdas. Minkä se neliöilleen voi, mutta osansa tekevät raskaat pöydät ja tummat värit.

Paikka ei myöskään ole aivan tainnut päättää, onko se lounasruokala vai kahvila. Enemmän se muistuttaa edellistä, sillä noutopöytä haukkaa ison tilan, ja kahvilatarjoomuksia on suppeasti.

Kahvikupillisen kyllä saa, mutta paikka pikemmin ajaa asiansa kuin kutsuu viivähtämään.

Ehkä linja vielä kirkastuu. Vastahan uusi aika alkoi.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic