Kulttuuri Hämeenlinna

110 minuuttia tanssia, 10 minuutin tauko ja sama uudelleen – Hämeenlinnan teatterisyksyn avaus liikuttaa väsyneitä ihmisiä ja suuria tunteita: Katso video

Maratontanssien ohjaaja Ilkka Heiskanen ei usko, että Hämeenlinnan teatterin katsomossa säästytään kuivin silmin.

Tunti ja 50 minuuttia tanssia putkeen, 10 minuutin tauko ja sama setti uudelleen. Tätä niin pitkään kuin pystyssä pysyy – ja tarvittaessa vähän sen ylikin.

Tällaisen formaatin varaan rakentuivat Yhdysvalloissa maratontansseiksi kutsutut tapahtumat, jotka nostivat päätään erityisesti 1930-luvun suuren laman aikaan.

Tuon vuosikymmenen puoliväliin sijoittuu myös Hämeenlinnan teatterin syksyn avaava Maratontanssit.

Voittajaa odottaisi tuhannen dollarin pääpalkinto, joka tuolloisella hintatasolla merkitsi mahdollisuutta hankkia talo ja avata elämänsolmuja.

– Kun nykyään on erilaisia tosi-tv-ohjelmia, maratontanssit olivat tietyllä tavalla samanlaisia brutaaleja ihmisten nöyryytyksiä. Haettiin kuuluisuutta ja onnea, ohjaaja Ilkka Heiskanen sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ohjaaja Ilkka Heiskanen. Kuva: Esko Tuovinen
Ohjaaja Ilkka Heiskanen. Kuva: Esko Tuovinen

Jopa kuukausikaupalla kestäneitä tansseja valvoivat sen ajan valelääkärit eli ihmiset, jotka olivat käytännössä vain heittäneet valkoisen takin niskaan. Tanssit vaativatkin ihmishenkiä.

Monet maratontansseihin osallistuneet olivat ”hoboja” eli kodittomia, jotka matkustivat junien katoilla ympäri Yhdysvaltoja.

– Olen kiinnostunut hobo-kulttuurista erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös sen ajan musiikki ja muut tarinat kiehtovat, Heiskanen kertoo.

Mielessä jo pitkään

Kun Heiskanen valmistui näyttelijäksi 1980-luvun puolivälissä, hänen lähes ensimmäisiä töitään Vaasan kaupunginteatterissa oli Maratontanssien seremoniamestarin Rocky Gravon rooli.

Näytelmä jäi kutkuttamaan häntä. Hän kertoo päättäneensä, että jos joskus päätyy ohjaamaan jotain isompaa, vaihtoehdot ovat August Strindbergin Uninäytelmä tai Maratontanssit.

– Päädyin tähän. Olen vuosien varrella jo tehnyt tästä kuvia omassa päässäni ikään kuin harrastusmielessä, vaikka tämän ohjaamisesta ei ole ollut mitään tietoa, Heiskanen kertoo.

– Kävi onni, että sain lopulta toteuttaa sen tänne Hämeenlinnaan, josta on tullut ikään kuin kotiteatterini.

 

Koronatilanne on eittämättä vaikuttanut näytelmän valmisteluihin. Se katkaisi harjoitukset keväällä etuajassa.

– Käytännössä olemme nyt kuukaudessa laittaneet musiikkinäytelmä pystyyn. Se on vaatinut työryhmältä paljon, mutta koko porukasta on tuntunut, että tässä puhalletaan yhteen hiileen ja mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Heiskaseen itseensä vallitseva tilanne on tuonut halua paahtaa vielä suuremmalla ilolla, riemulla ja tunteenpalolla.

– Tämä aika vaatii vielä intohimoisempaa tapaa tehdä ja olla lavalla, jotta välittyy, että tämä ei lannista meitä, hän kuvailee.

– Täysi ralli päälle! Niin isäni sanoi jo aikanaan, ja vanhemmiten olen alkanut pitää sitä elämänohjeena. Meni syteen tai saveen, jälkikäteen sitten mietitään, mitä tuli tehtyä.

Musiikista vastaava Antti Paranko saa kehut siitä, että hän sai loihdittua juuri ohjaajan toivomaa tyyliä. Tuovi Rantasen koreografiassa taas on huomioitu näytelmän hahmojen tausta.

– He ovat kerääntyneet ympäri Yhdysvaltoja tanssimaan ja ovat tuskin olleet jormauotisia syntyessään, Heiskanen maalaa.

”Iso roikale”

Rooliin, jonka hän itse teki aikanaan vastavalmistuneena nuorenamiehenä Vaasassa, hän halusi nyt ”ison roikaleen”. Hänen mieleensä tuli Jussi Lampi.

– Kun hahmon näkee, sehän on aika vangitseva. Jussissa on rouheutta ja katujätkää, joka tekee Rockylle hyvää. Se ei ole pumpulissa kasvanut kaveri, Heiskanen arvioi.

Maratontanssien näytelmäversioita on tehty paljon nuorten näyttelijöiden voimin, mutta Heiskasen mielestä hahmoissa pitää olla elämänkokemusta, jotta traagisuus tulee pintaan.

Hän kehuu loppua niin koskettavaksi, että ei usko katsomossa säästyttävän kuivin silmin.

– Aika nopeasti näytelmässä toivoo, että pääparille kävisi hyvin, ja sitten käy todella huonosti. HÄSA

Maratontanssit

Ensi-ilta 3.9. Hämeenlinnan teatterissa

Rooleissa Jussi Lampi, Birgitta Putkonen, Jarkko Tiainen, Antti Peltola, Sinikka Salminen, Katariina Kuisma-Syrjä, Johanna Reilin, Toni Wahlström, Henrietta Korvenoja, Emppu Jurvanen, Marika Laine, Aleksi Rantanen.

Muusikot Antti Paranko, Kalle Penttilä, Jussi Seppälä, Jari Salminen/Lauri Mali.

Ohjaus Ilkka Heiskanen, koreografi Tuovi Rantanen, kapellimestari Antti Paranko.

Lavastussuunnittelu Juha Mäkipää, pukusuunnittelu Anne Laatikainen, valosuunnittelu Veikko Pulli, äänisuunnitelu Harri Kuittinen.

Näytelmän on suomentanut Esko Elstelä.

Teksti perustuu Horace McCoyn teokseen ”They Shoot Horses, Don’t They?” eli suomeksi ”Ammutaanhan hevosiakin”, joka ilmestyi

1935.

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka ilmestyi 1969.

Maratontanssit on Hämeenlinnan teatterin päänäyttämön 10-vuotisjuhlanäytös.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic