Kulttuuri Hattula

Hevimetalli avasi portin historiaan – Hämeenlinnalainen soitinrakentaja Vilppu Vuori hakee innoituksensa vuosisatojen takaa

Vilppu Vuori soittaa itse rakentamaansa Ähtävän harppua Hattulan Pyhän Ristin kirkon vieraiden iloksi.

Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon tänä kesänä astunut on saanut suurella todennäköisyydellä kohdata soittimen, jollaista ei tule vastaan ihan joka kulmalla.

Kirkossa kesäoppaana toimiva hämeenlinnalainen soitinvalmistaja Vilppu Vuori, 24, ei epäröi esitellä itse tekemäänsä avainviulua, jonka soinnille kirkon akustiikka antaa oikeutuksen.

Kyseessä on Ähtävän harppu, jonka Vuori valmisti viime vuonna lopputyönään Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennuksen linjalla.

Lopputyön aihe

Soittimen esikuva löytyi Pohjanmaalta vuonna 1903. Tarkempi löytöpaikka oli Ähtävä, joka oon nykyisin osa Pedesören kuntaa Pietarsaaren kupeessa.

Vuori kertoo, että avainviuluja on ollut pääosin Ruotsissa keskiajalta lähtien. Vanhin säilynyt ruotsalainen avainviulu on ajoitettu 1500-luvun alkuun.

– Ruotsin keskiaikaisissa kirkoissa maalatuilla enkelihahmoilla on avainviuluja, Vuori kertoo.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Länsinaapurista soitin on valunut käyttöön nykyisen Suomen alueelle, Pohjanmaalle.

Vuorella itsellään ei ole pohjalaisia juuria, vaan hänen sukunsa on savolaista ja itäkarjalaista. Vuori itse on kuitenkin kasvanut ja varttunut Hämeenlinnassa.

Mikä ihme sai siis nuoren miehen tekemään itselleen Ähtävän harpun?

– Aloin innostua historiallisista soittimista yläasteen ja lukion alussa. Yhdellä Sibelius-akatemian soitinesittelyvideolla oli tietoa Suomesta löytyneestä avainviulusta, ja kun menin opiskelemaan Ikaalisiin, siellä soitinrakentajamestari Rauno Niemisellä oli kyseisen viulun piirustukset. Viimeisenä vuonna otin sen lopputyöni aiheeksi.

Hurahdus heviin

Vuori on harrastanut musiikkia 8-vuotiaasta asti, soittanut käyrätorvea 11 vuotta ja laulanut kuoroissa vielä pidempään.

Kiinnostus historiallisiin soittimiin kulki kuitenkin hauskan mutkan kautta. Porttina perinnemusiikkina toimivat hevibändit.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vuori soittaa itse tekemäänsä puusarvea. Kuva: Sara Aaltio
Vuori soittaa itse tekemäänsä puusarvea. Kuva: Sara Aaltio

– 12–13-vuotiaana hurahdin heavymetalliin ja aloin kuunnella suomalaista folk-metallia, kuten Korpiklaania, Finntrollia ja Moonsorrow. Aloin kuunnella hevin lisäksi ihan nykykansanmusiikin bändejä ja aloin enemmän kiinnostua myös historiallisista soittimista.

Tätä tuki myös hänen yleinen kiinnostuksensa historiaan.

Keikkoja kalenteriin

Vuori on ollut melkoisessa mediapyörityksessä, sillä kevään ja kesän aikana hänestä ovat jutun julkaisseet Yle, Hufvudstadsbladet ja Maaseudun Tulevaisuus.

– Olen saanut enemmän näkyvyyttä kuin moni soitinrakentaja koko uransa aikana, hän naurahtaa.

Julkisuuden kautta hän on saanut myös keikkoja soittamaan tai esittelemään soittimia. Osan suunnitelmista pilasi korona, mutta niitä on siirretty jo ensi kesäksi.

Myös Ähtävän harppu on herättänyt kiinnostusta. Eräs henkilö otti Facebookissa yhteyttä ja pyysi Vuorta rakentamaan pojalleen samanlaisen soittimen.

– Kun kerroin, että pohjahinta on 2 500 euroa, yhteydenpito lakkasi. Osalle ei ole täysin selvää, mitkä kustannukset ovat, kun kyse on täysin soittajalle trimmatusta soittimesta.

Ajatuksissa Amerikka ja Aasia

Seuraavaksi Vuoren haaveena on pistää pystyyn toiminimi ja oma työtila.

Hän uskoo potentiaalisten markkinoiden piilevän ulkomailla.

– On yllättävää, kuinka paljon vaikka Amerikassa ja Aasiassa on suomalaisista jouhikoista ja kanteleista kiinnostuneita ihmisiä. Tässä tavallaan viedään Suomea maailmalle. HÄSA

Jouhikkoja ja kanteleita

Vilppu Vuori on rakentanut itselleen myös seuraavanlaisia historiallisia soittimia:

Hiiukannel: virolainen versio tutummasta jouhikosta, jousilyyrasta, jota on soitettu ympäri pohjoismaita ja Baltiaa. Vanhin todiste on soittajaa esittävä patsas Trondheimin tuomiokirkossa 1300-luvulta. Vuorella on näitä yksi valmiina, toinen työn alla.

Kurkijoen viisikielinen kantele: saatu aikanaan museon kokoelmiin 1800-luvulla, mutta soittimeen on kaiverrettu aikanaan vuosiluvut 1698 ja 1699, jotka kielivät sen iästä. Vuoren oma soitin on kielten asettelua vaille valmis.

Puusarvi eli paimensarvi, puinen trumpettisoitin: soitin on esihistorialliselta ajalta, ja se esiintyy muutamissa kuvissa myös Pyhän Ristin kirkossa.

Savokarjalainen jouhikko.

Vilppu Vuoren innostus ei jäänyt huomaamatta myöskään koulutovereilta Ikaalisissa. ”Sain heitä innostumaan soittimista, ja yksi luokkakaveri päätyi rakentamaan bassojouhikon. Olen halunnut tuoda esille, että perinnemusiikki ei ole vain mummoja epävireisellä kanteleella laulamassa virsiä”, Vuori sanoo.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic