Kulttuuri

Hiirestävästä hedelmällisyyssymbolista tuli salonkikelpoinen klaanipomo - Kissa on kulkenut taiteessa polveilevaa tietä

Nykyinenkin kissataide heijastelee edelleen ainakin osittain eri uskontojen suhdetta kissoihin ja vuosisatojen mittaan heilahdelleita uskomuksia.
Skandinaavialaiseen mytologiaan kuuluu kauneuden, rikkauden ja hedelmällisyyden jumalatar Freyja. Kuva: Wikimedia Commons
Skandinaavialaiseen mytologiaan kuuluu kauneuden, rikkauden ja hedelmällisyyden jumalatar Freyja. Kuva: Wikimedia Commons

Tällaisia ovat tuoreet taidekissat:

Kotikissa Anton elää varsin kissamais-inhimillistä elämää Jari Peltolan nuortenkirjassa Anton ja kadonneet kissat (Otava).

Kavereita sivellään hännällä, nuuhkimistervehdyksiä vaihdetaan – mutta osallistutaan myös kissojen stand up -iltoihin ja luetaan tarvittaessa sujuvasti suomenkielistä sanomalehteä.

Anneli Kanto ja Tuire Siiriäinen puolestaan esittelevät lasten eläintenhoitopalvelun uuden asiakkaan lastenkirjassaan Häntähoiva ja kavala Kisu (Karisto). Katti ilmaisee arvostustaan hoitajia kohtaan tavalla, joka huvittanee kissoja tuntevia lukijoita.

Tänä keväänä on julkaistu myös kaksi muuta kissateosta: Andreas Schlieperin ja Heike Reinecken tietokirja Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä (Bazar) ja J.S. Meresmaan tarinakokoelma Minä, kissa (Art House).

 

Selittämättömyys kiehtoo

Kissa kiinnostaa niin kirjailijoita, kuvataiteilijoita kuin muitakin taiteilijoita. Kissan kuvaamisen perinteet ovat vahvat ja samalla kissa on aina ajankohtainen.

Nykyään kissataide esittää jo kissat kissoina eli tietynlaisina eläiminä, joiden joukosta erottuu yksilöitä. Taiteen historiaa puolestaan kannattaa osata lukea vuosisatojen mittaan eläneiden käsitysten ja suoranaisten ennakkoluulojen valossa.

Yhden syyn kissan jatkuvaan kiehtovuuteen antaa tietokirjailija Petri Pietiläinen teoksensa Kissojen maailmanhistoria (SKS 2016) esipuheessa.

”Selittämättömyydessään kissa auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa paremmin kuin mikään muu kanssamme elävä eläin.”

 

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Kuva: wikimedia commons
Kissa on epäilyttävimmilläänkin nauttinut arvostusta hiirestäjänä. Kuva: wikimedia commons

 

Arvostusta hiirestäjälle

Käsitykset ihmisen ja kissan yhteisen taipaleen mitasta vaihtelevat, mutta vähimmilläänkin sitä on kertynyt 10 000 vuotta, enimmillään mahdollisesti jopa 15 000 vuotta.

Taiteessa kissa on alkanut esiintyä muun muassa muinaisessa Egyptissä ja Roomassa. Kissankuvia on löydetty esimerkiksi Pompeijin raunioiden mosaiikeissa.

Myös skandinaaviset myytit tuntevat kissan. Rakkauden, kullan ja sodan jumalattarella Freijalla on kissojen vetämät vaunut.

Aluksi kissaa arvostettiin – ja esitettiin taiteessakin – tutuimman taitonsa perusteella, hiirestäjänä. Missä viljavarasto, siellä mieluusti kissa turvana.

 

Symbolijuuret tiukassa

Symbolina kissa on vahva, niin hyvässä kuin pahassa. Lastenkirjallisuuden kissamusikantit juontavat muinaiseen Egyptiin, missä kissa yhdistettiin musiikkiin, ja pyhiin sistrum-soittimiin kaiverrettiin kissankuvia.

Moni tunnettu taiteen kissa kertoo jonkinlaisesta suhteesta eri aikojen kissasymboliikkaan. Eri kulttuureissa kissoihin on suhtauduttu eri tavoin, rakastaen tai karsastaen.

Kissa on jo varhain liitetty muun muassa hedelmällisyyteen. Egyptiläisissä kuvissa kissa istuu nimenomaan naisen tuolin alla. Kissan ja naisen yhteys on ylipäätään vanha: kissat yhdistettiin eri puolilla maailmaa luojajumalattariin kauan ennen patriarkaalisten yhteiskuntien ja miehisten jumaluuksien esiinmarssia.

Uskonnot heijastuvat kissataiteeseen edelleen. Kristinusko on yksi suuri tekijä mustan kissan, yön ja pahuuden yhdistämisessä. Tästä tempusta kissat ovat saaneet kärsiä vuosisatoja. Aikoinaan musta kissa tuotti nimenomaan onnea, sekä laivoille että avioliitolle.

 

Kuva: Wkimedia Commons
Le Chat Noir avasi kissan tien mainoksiin. Kuva: Wkimedia Commons

 

Kansoilla eri näkemyksiä

Egyptiläiset arvostivat kissoja, mutta esimerkiksi persialaiset eivät. 1300-luvun persialaisessa tarinassa kissa esitetään alamaisiaan terrorisoivana, valehtelevana tyrannina. Myös Intiassa kissa on mieluusti esitetty ahnaana lurjuksena.

Muinaiset tavat kuvata kissaa ovat tuttuja tänäänkin. Alussa mainitun Jari Peltolan kirjassa esiintyy Rumppi-kissa, joka on helposti tunnistettavissa kissaversioksi Yhdysvaltain nykyisestä presidentistä.

Kissojen käyttäminen todellisia ihmisiä kuvaamassa on tuttua myös esimerkiksi Gösta Knutssonin Pekka Töpöhännästä. Kissat ovat siis saaneet kantaa taakkanaan monenlaisia inhimillisiä piirteitä.

Entä kissat itse? Millaisia ovat kissojen piirteet? Kissat ovat päässeet taiteeseen elämäkertahahmoina jo ennen tämän kevään uutuuksia, sillä esimerkiksi Thomas Gray omisti 1700-luvulla runon Horace Walpolen Selma-kissalle, joka hukkui kultakalalammikkoon.

 

Irvikissa on satoja vuosia vanha

Kuuluisat taidekissat eivät ole aina luojansa luomuksia, vaan usein takana on enemmän tai vähemmän hämärää kissahistoriaa.

Esimerkiksi Lewis Carrollin (1832–1898) Liisa-tarinoiden Irvikissa eli Cheshire Cat on mystinen kissaolento, jonka kuva on kaiverrettu kahteen brittikirkkoon jo 1300- ja 1500-luvuilla. 1700-luvun sanakirjoissa on jo ollut sanonta: ”Irvistää kuin Cheshiren kissa”.

Kissa on ollut taiteen kapinallinen. 1800-luvulle asti Euroopassa kiisteltiin, voiko mokomaa eläintä ylipäätään esittää vakavasti otettavassa taiteessa. Vuosisadan loppupuolella tapahtui eräänlainen kissaräjähdys, sillä kateista tuli postikorttitaiteen vallitseva aihe. 1900-luvulla kissakortteja lähetettiin jo miljoonia.

Myös mainostaide nappasi kissat. Théophile-Alexandre Steinlenin kuuluisa, keltaisella taustalla yrmeilevä musta kissa eli Le Chat Noir on vuodelta 1896.

Tämä ylväs musta kissa esiintyi teatteria markkinoivassa julisteessa. Sen jälkeen kissoilla myytiinkin pian lankoja, maalia, maitoa, suklaata ja muotia. Nykyiset kissanruokamainokset jatkavat naisen ja kissan yhdistämisen perinnettä.

Kissavideoiden tulvakaan ei ole varsinaisesti oma keksintömme, vaan 1700-luvun Japanissa taiteilijat tekivät niin paljon kissa-aiheisia kuvia, että ainakin tietokirjailija Petri Pietiläisen mukaan niiden määrä on verrattavissa nykyisiin kissavideoihin.

 

Irvikissa kuuluu Liisa Ihmemaassa -teoksen mielikuvituksellisiin hahmoihin. Kissa osaa haihtua ilmaan niin että vimeisenä siitä näkyy pelkkä leijuva irvistys. Kuva: Wikimedia Commons
Irvikissa kuuluu Liisa Ihmemaassa -teoksen mielikuvituksellisiin hahmoihin. Kissa osaa haihtua ilmaan niin että vimeisenä siitä näkyy pelkkä leijuva irvistys. Kuva: Wikimedia Commons

 

Walt Disney ei ollut kissaihminen

Taiteilijat kautta aikojen voi jakaa kahteen leiriin kissamieltymysten mukaan. Esimerkiksi 1800-luvun ranskalainen runoilija Baudelaire kuvasi kissaa uljaana, sielukkaana ja arvoituksellisena.

T.S. Eliot kirjoitti 1930-luvulla kokoelman kissarunoja, joissa kissaa analysoidaan nimenomaan kissana, itsellisenä, arvokkaana ja vähän mystisenä olentona. Old Possum’s Book of Practical Cats suomennettiin ensi kertaa vasta vuonna 2018 nimellä Kissojen kielen kompasanakirja (Otava).

Walt Disney puolestaan ei ollut kissaihminen. Hänen elinaikanaan yhtiön tuotoksissa nähtiin kissoja lähinnä rokonarpisina roistoina (Jopi Jalkapuoli) tai ilkeinä pirulaisina (Kaunottaren ja Kulkurin Si ja Am). Kissaelokuva Aristokatit tehtiin vasta Disneyn kuoleman jälkeen.

Muita kuuluisia kissahahmoja ovat muun muassa Tomin ja Jerryn Tom, laiska sarjakuvakatti Karvinen, 1900-luvun alun sarjakuvakissat Felix ja Krazy Kat sekä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin musta muodonmuuttajakissa Begemot.

 

Soturikissojen valtakausi kukoistaa

Jos nykyään kysytään, millainen kissatarina tulee ensimmäisenä mieleen, ainakin nuoret luultavasti mainitsevat Soturikissat.

Soturikissat-sarjasta on tullut valtava kansainvälinen kirjailmiö. Alun perin englanninkielisiä teoksia on käännetty yli 20 kielelle, myös suomeksi. Suomessa sarjaa julkaisee Art House.

Nana Sirosen suomentama sarja kertoo villikissojen klaaneista. Kissoille on muodostunut niin laaja fanikulttuuri, että vuosittain järjestetään useita Soturikissat-tapahtumia.

Kissasta on tullut salonkikelpoinen, mutta salongeissakin on vähän villi meno. HÄSA

 

Lähde: Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria. SKS 2016.

Päivän lehti

8.8.2020