fbpx
Kulttuuri

Hollywood-tähden syöksykierre ja muita komedioita – Listasimme viisi elokuvatärppiä Netflixistä

Poikkeustilan vuoksi elokuvapalstalla käsitellään suoratoistopalvelu Netflixin tarjontaa lajityypeittäin. Viikon top 5 -sarja alkaa komedioilla.
Michael Keaton tuskailee elokuvassa Birdman. Kuva: Alison Rosa
Michael Keaton tuskailee elokuvassa Birdman. Kuva: Alison Rosa

Birdman (2014)

Alejandro Iñárritun elokuva on historian palkituimpia komedioita ja jo moderni klassikko. Monen lajin alamäkeen pudonneen Hollywood-tähden uuden uran epätoivoinen etsintä Broadwaylta sekoittaa nerokkaasti synkkyyttä ja optimismia.

Omakohtaisia kokemuksia purkava Michael Keaton tuskailee elämänsä roolissa ikäperusteista syrjintää, ylimielistä kulttuurieliittiä ja tärvelemiään perhesuhteita. Mitä korkeammalta putoaa, sen kovempaa sattuu – mutta harvoin yhtä hilpeästi.

Edward Norton satirisoi riehakkaasti täydellisyyttä tavoittelevaa itserakasta metodinäyttelijää. Emma Stone liikuttaa menestyneiden vanhempien eksyneenä tyttärenä.

Ota kiinni jos saat (2002)

Steven Spielbergin vähemmän tunnettuun tuotantoon kuuluva tosipohjainen elokuva on myötätuntoinen kuvaus mestariväärentäjä Frank Abagnalesta. Rakkautta vaille jäänyt nuorukainen hankkii hyväksyntää taikomalla hohdokkaita rooleja ja helppoa rahaa.

Petokset johtavat umpikujaan lain ohella ihmissuhteissa. Monen mutkan kautta ymmärtävä isähahmo löytyy jahtaavasta poliisista, joka jaksaa katsoa rikollisen levottoman kuoren alle.

Veijarikomedian juoni on nokkela ja yllättävä, mutta ihmiskuvaus nousee ohjaajalleen epätyypillisesti sen edelle. Leonardo DiCaprion ja Tom Hanksin kemia sykkii uskottavaa lämpöä.

Lady Bird (2017)

Supertähdeksi pompanneen Saoirse Ronanin lento alkoi Greta Gerwigin omaelämäkerrallisesta elokuvasta. Pikkukaupunkiin, uskonnolliseen kouluun ja vaatimattomaan perheeseen etäisyyttä janoavan taiteellisesti lahjakkaan lukiolaisen kasvukivut ovat tuttuja jokaiselle nuorelle.

Hienoston ympyrät raottuvat halpahintaisellakin liehittelyllä, mutta eivät ne tarkemmin maistettuna kaksisia ole. Aikuistumisen ja suurkaupunkiin muuton myötä arkinen elonpiiri läheisineen pääsee arvoonsa.

Ronan on loistava löytö epäsovinnaiseksi villikoksi. Virtaa ja vivahteita riittää kahden roolin edestä.

Manhattanin murhamysteeri (1993)

Woody Allenin parhaat komediat löytyvät uran alkupuolelta, mutta Alfred Hitchcockin Takaikkunan omaperäisessä sovituksessa mestari iskee vetreästi tyylilleen ominaisesti.

Eläleikään ehtineet ystävykset alkavat selvittää naapurin kuolemaa, joka ei muita hetkauta. Totuudenjanon lähteenä rullaa vanhenemiseen kuuluva pitkästyminen muine vaivoineen. Siitä pulppuaa etenkin senioreille suunnattu terävä ja monitasoinen huumori.

Älykkäitä ja sivistyneitä irtovitsejä riittää kuten aina Allenin komedioissa, mutta yhtä oleellisia ovat osuvasti karrikoidut tyypit.

Koskemattomat (2011)

Kamuelokuvissa kurkotetaan sosiaalisten ja persoonallisten kuilujen yli yhteiselle kosketuspinnalle. Tosipohjainen ranskalainen hittikomedia lyöttää yhteen mahdollisimman kaukaiset tyypit: keski-ikäisen moniraajavammaisen miljonäärin ja hänen avustajakseen vastentahtoisesti pestatun rutiköyhän nuoren maahanmuuttajan.

Yhteistä taustaa on harvinaisen vähän, mutta niin vain sielunveljeys syntyy ennakkoluulottomuudella ja spontaanilla seikkailumielellä. Koppavalle yläluokalle se on kova pala.

Suoraan lajin kaavastahan tämä on napattu, mutta sympaattisesti ja tunnevoimaisesti laaturoolien voimalla.

Lue lisää:

Näin suoratoistostudiot valloittavat Hollywoodia: Netflix kaappasi Scorsesen ja markkinoi mafialeffaa Oscar-päättäjille (24.11.2019)

Menot