Kulttuuri Hämeenlinna

Hyllyssä: Sarjakuvaharrastaja ei perusta teoksen arvonnoususta, sillä hän ei kuitenkaan luopuisi omasta kappaleestaan

Keräilysarjakuvista voi joutua maksamaan maltaita. Sulo Palovuori on harrastaja, joka ei hinnoista perusta. Hän kerää sarjakuvia tarinoiden, ei jälleenmyyntiarvon, takia. Juttusarjassa käydään katsomassa, mitä hyllystä löytyy.
-Sarjakuvan ei tarvitse olla aina alleviivatun vitsikästä. Se voi olla hyvinkin kantaaottavaa ja ajan henkeä satiirisesti kuvaavaa, Sulo Palovuori sanoo. Kuvat: Esko Tuovinen

Action Comics -seikkailusarjakuvakirjan ensipainos vuodelta 1938 myytiin Ebay-nettihuutokaupassa yli kolmella miljoonalla dollarilla vuonna 2014.

Tiettävästi maailman arvokkaimman sarjakuvan sivuilla seikkaili ensikerran muun muassa Teräsmies.

Sarjakuvaa, kuten muitakin keräilykohteita, varjostaa se, että pahimmillaan poskettoman hinnan määrittelevät keräilijät.

Hämeenlinnalainen Sulo Palovuori on sarjakuvakeräilijä, joka ei hinnoista perusta.

Ei ainakaan siinä mielessä, että hän keräisi sarjakuvia niiden arvon tai jälleenmyyntihinnan kasvattamisen vuoksi.

– Arvokkain sarjakuvani on ehkä Petri Hiltusen Ontot kukkulat (1995), jonka arvo on 150 euroa. En näe, että lunastaisin hintaa ikinä. Haluan pitää teoksen itselläni, Palovuori naurahtaa.

Palovuoren mukaan suomisarjakuvien hinnat alkavat hinautua ylöspäin siksi, että niiden uudelleenpainoksista kitsastellaan.

– Alkuaankin painosmäärät ovat pieniä. Tosin nyt Ontoista kukkuloista on tehty juhlapainos eli ei itseään kipeäksi tarvitse maksaa, jos kyseiseen sarjikseen haluaa tarttua.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

– Määrällinen keräily ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini, sanoo Sulo Palovuori, jonka sarjakuvakokoelma on noin parin metrin pätkä kirjahyllyssä.

Palovuori kuvailee suomalaista sarjakuvaa näin:

– Taso on aina ollut vaihtelevaa, ja omia laatukriteereitä joutuu välillä miettimään. Joukosta löytyy myös mielettömiä helmiä.

Jonkun mielestä Palovuoren sarjakuvakokoelma, noin parin metrin pätkä teoksia itse tehdyssä kirjahyllyssä, saattaa vaikuttaa aika vaatimattomalta.

– Määrällinen keräily ei ole koskaan kuulunut minun harrastuksiini.

Palovuori luottaa enemmän lukemiseen, sarjakuvan ylläpitoon ja lainaamiseen. Hän on kahlannut valtaosan kirjaston sarjakuvista läpi, eikä pelkää lainata omia sarjakuviakaan muille.

– Haluan antaa mahdollisuuden tutustua sarjakuvaan.

Ruotsalaisen Charlie Christensenin Aarne Ankka on sarjakuva, jonka kerronta on poliittista satiiria.

Millainen on hyvä sarjakuva?

– Sellainen, johon voi upota kuin kirjaan tai elokuvaan. Kun tekijä onnistuu luomaan miljöön, maailman tai kuvaelman, joka ei mene rikki kertaakaan.

Miten siihen suhtaudutaan, kun aikuinen ihminen lukee sarjakuvia? Yleensä homma mielletään lasten touhuksi.

– Kaikki suhtautumistavat ovat tulleet vastaan ja aikuinen saa lukea sarjakuvia ihan rauhassa. Nykyään taidemuotoa on alettu ymmärtää aiempaa paremmin. Sanoisin, että sarjakuva nauttii nykyään sympatioista.

– Sarjakuvan muotoja on monia. Sen ei tarvitse olla aina alleviivatun vitsikästä. Se voi olla hyvinkin kantaaottavaa ja ajan henkeä satiirisesti kuvaavaa.

Sarjakuva voi jopa haastaa lukijansa.

– Ei kaikkien tarvitse olla sarjakuvan asiantuntijoita, mutta tällekin taidemuodolle kannattaa pitää mieli avoinna. Maailma olisi aikalailla tylsempi, jos kaikki olisivat perehtyneet samoihin asioihin.

-Ei kaikkien tarvitse olla sarjakuvan asiantuntijoita, mutta tällekin taidemuodolle kannattaa pitää mieli avoinna, sarjakuvakurssia Vopissa vetävä Palovuori sanoo.

Monesti puhutaan, kuinka jokin elokuvakohtaus teki vaikutuksen. Mikä sarjakuvakohtaus on säväyttänyt?

– Ainakin Jeff Smithin Luupäät-sarjakuvan ensimmäisessä numerossa, jossa talvi tulee lumimattona päähahmon niskaan. Sitä ennen talventulon odottelua on pohjustettu jännittävästi.

Palovuori paitsi nauttii sarjakuvia, myös tekee niitä.

Viime vuonna häneltä ilmestyi omakustanteinen debyyttisarjakuva-albumi Tuulinen päivä, joka on piirrostyyliltään notkean karikatyyrinen.

– Piirsin sarjakuvaa tien päällä Senegalin-reissulla. Yritän tehdä aina sivun kerralla valmiiksi. Jos se ei onnistu, piirrän sen uudelleen. En välitä korjailla virheitä jälkikäteen digitaalisesti. HÄSA

Palovuoren sarjishylly

Mistä kaikki alkoi?

Alkupistettä on vaikea määrittää. Ehkä Mustanaamiosta, jota isäni luki kun olin pieni. Tintti ja Asterix -sarjakuvia luin lapsena. Arvostan kulttuuria monipuolisesti, mutta kuvan ja sanan yhdistelmä on minulle tärkein taidemuoto.

Mistä et luovu?

Petri Hiltusen (muun muassa Ontot kukkulat) teoksista, jotka minulla on melkein kaikki. Toinen on Charlie Christensen (muun muassa Aarne Ankka), jonka kerronta on nerokasta poliittista satiiria. Ne kestävät aikaa ja niihin voi aina palata.

Miten hylly on järjestetty?

En onnistu pitämään hyllyäni järjestyksessä.

Mitä suosittelet?Kotimaista omakustannesarjakuvaa, jossa taso on vaihtelevaa, mutta joukossa on timantteja, kuten Sami Nyyssölä, Riika Ruottinen ja Matti Hagelberg.

Palovuoren sarjakuvakurssi

Aalto-yliopistosta viime vuonna kuvataidekasvattajaksi (taiteen maisteriksi) valmistunut Palovuori opettaa sarjakuvan tekemistä Vanajaveden opistossa.Tasovaatimuksia ei ole, tarkoituksena on löytää itselle sopiva tekemisen muoto tai kehittyä omassa lajissaan.Huhtikuuhun kestävä kurssi alkaa 5. helmikuuta, ja ryhmässä on tilaa vielä. Ilmoittautuminen menee umpeen 29. tammikuuta osoitteessa www.vop.fi.

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic