Kulttuuri Riihimäki

Intendentti löysi Riihimäeltä elämänsä työpaikan – "Tämä on yksi maailman hienoimpia lasimuseoita"

Intendentti Kaisa Koivisto jää eläkkeelle 40 vuoden palveluksen jälkeen.
Kaisa Koivisto muistuttaa, että Suomen lasimuseon asema on ennen kaikkea Tapio Wirkkalan ansiota. – Hän on tehnyt aikanaan kunnostustyön sekä perusnäyttelyn, jossa on edelleen elementtejä, jotka Wirkkala nimenomaan halusi tuoda esille. Kuva: Pekka Rautiainen
Kaisa Koivisto muistuttaa, että Suomen lasimuseon asema on ennen kaikkea Tapio Wirkkalan ansiota. – Hän on tehnyt aikanaan kunnostustyön sekä perusnäyttelyn, jossa on edelleen elementtejä, jotka Wirkkala nimenomaan halusi tuoda esille. Kuva: Pekka Rautiainen

Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen ilmoitustaululle kiinnitetty lappu muutti Kaisa Koiviston elämän neljä vuosikymmentä sitten.

Ilmoituksessa haettiin Suomen lasimuseoon Riihimäelle työntekijää, jolla on vähintään vuoden museokokemus sekä kokemusta luetteloinnista ja lasista, mutta ei loppuun suoritettuja opintoja.

Koiviston historian opinnot Helsingin yliopistossa olivat venyneet, joten tutkinto puuttui, mutta hänelle oli kertynyt jo kokemusta harjoittelijana Espoon kaupunginmuseosta. Siellä hän oli myös saanut ensimmäisen kosketuksensa teemaan osallistumalla Kauklahden lasitehdasta koskevaan projektiin.

– Olin ihan, että tämä ei voi olla totta! Ajattelin, että se paikka oli varmaan pedattu jollekin, Koivisto kertaa.

Puhelu Riihimäelle kannusti kuitenkin hakemaan – ja se kannatti. Hän aloitti lasimuseossa vuonna 1980, kun museo valmisteli siirtoa uusiin, entiseen lasitehtaaseen remontoituihin tiloihin, joissa se toimii nykyäänkin.

– Kun tulin tähän, ajattelin että tässä on elämäni työpaikka.

Sellainen Suomen lasimuseosta hänelle tuli. 40 vuotta talon palveluksessa tulee tismalleen täyteen 15. tammikuuta, jolloin intendentti Koivisto myös jää eläkkeelle.

Elo lasin kanssa on taistelua

Muutaman vuoden työuran jälkeen hänestä tuli museon amanuenssi. Titteli vaihtui 2000-luvun alussa intendentiksi, kun hän väitteli tohtoriksi, vaikka työnkuva ei juuri muuttunutkaan. Väitöskirjan Koivisto teki 1950-luvun lasista.

– Lasimuseo on olemassa sen 1950-luvun muotoilun menestyksen takia. Sen ajatuksen pitäisi säilyä, että olemme kertomassa lasin historiasta Suomessa. Museoiden merkitys suomalaisten oman historian kertojana tulisi muistaa, Koivisto tähdentää.

Hän on tyytyväinen lasimuseon nykyiseen tilanteeseen. Siellä koko ajan monipuolista näyttelytoimintaa ja ulkomaalaisia näyttelyitä. Vastaavasti lasimuseon omia näyttelyitä on viety ulkomaille.

– Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on yksi maailman hienoimpia lasimuseoita, ja aika moni muu myös muissa maissa on samaa mieltä.

40 vuoden työuran aikana lasin osalta on tapahtunut Suomessa muutoksia, joita Koivisto kuvailee valtaviksi. Suomessa on enää kaksi lasitehdasta, Iittalassa ja Hyvinkäällä.

– Pienet studiot tekevät hienoa ja arvokasta työtä, mutta lasin kanssa eläminen on taistelua. Se tietää esimerkiksi kovia energiakustannuksia, kun lasi sulatetaan 1500 asteen lämpötilassa. Kotimaisen lasin tulevaisuus on kiinni siitä, miten suomalaiset itse arvostavat sitä.

Osa kaupungin identiteettiä

Suomen lasimuseo on valtakunnallinen erikoismuseo, ja sen omistaa Riihimäen kaupunki.

Eläköityvä intendentti Koivisto näkee museon nykyisen tilanteen vakaana, mutta muistuttaa, että tulevaisuudesta ei voi varmuudella sanoa mitään.

– Onhan tämä ehdottomasti Riihimäen tunnetuin museo. Kävijämäärät on saatu nousuun ja siinä mielessä näyttää hyvältä. Kyllä lasi edelleen on osa riihimäkeläistä identiteettiä, Koivisto arvioi.

Kuntien ja valtion kiristyvää taloustilannetta ei voi kuitenkaan jättää huomioimatta museoissakaan. Koivistolla on terveisensä hallintoportaalle.

– Monet poliitikot ja virkamiehet ajattelevat, että kulttuurista on helppo leikata, mutta siinä on järjetöntä se, että suuria säästöjä voi syntyä vain sieltä, missä on suuria menoja. Kulttuurin kohdalla näin ei ole. Siellä menetykset pienistä rahoista voivat olla suuria. Muuta julkista taloutta ei pelasteta kulttuurista leikkaamalla.

Kirjaprojekti jo tiedossa

Miten väistyvä intendetti aikoo viettää eläkepäivänsä?

– On paljon aiheita, joita olisi jo töissä kiinnostanut tehdä, mutta aika ei ole riittänyt – toivottavasti nyt sitä on.

Yhdessä kirjaprojektissa hän on jo mukana. Siinä aiheena on kauppaneuvos ja taiteenkerääjä Kyösti Kakkosen kokoelma Collection Kakkonen. HäSa

Lisää aiheesta: Museovirasto: Museoiden yhdistämisessä monta ongelmaa – Riihimäellä selvitetään kaupunginmuseon kohtaloa

Lasia ja rautateitä

Kaisa Koivisto aloitti Suomen lasimuseossa 1980 museoapulaisena luetteloimaan esineitä. Amanuenssiksi 1982, intendentiksi 2001.

Jää eläkkeelle 15.1.

Opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa.

Filosofian tohtori 2001, taidehistorian väitöskirjan aihe oli 1950-luvun lasi.

Varttunut pääkaupunkiseudulla.

Harrastukset: rakennussuojelu, matkustaminen. ”Euroopassa riittää näkemistä.”

Mukavin kaupunki: Tukholma. ”Siellä on aina näkemistä ja tekemistä, kiinnostava museokaupunki.”

Aseman kunnostaja

Koivisto asuu Hikiällä entisellä rautatieasemalla, jonne hän muutti 2013.

Monen vuoden kova kunnostusprojekti on ollut osa elämää siitä asti. Se sai tietyn päätöksen viime kesänä, kun asemalla suoritettiin lopputarkastus.

”Vanhassa rötiskössä työt eivät lopu, mutta peruskorjaus on tehty.”

Koivistolle rautatiet ovat olleet tietynlainen intohimo. Hän kuvailee olevansa Interrail-sukupolvea, joka hyppäsi raiteille heti 1970-luvun alussa, kun se tuli mahdolliseksi.

”Olen ollut kerran jopa työmatkalla Interraililla, ja sitä ei varmaan ole moni tehnyt”, hän naurahtaa.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic