Kulttuuri Riihimäki

Jarkko Martikainen täyttää 50 vuotta – Lue riihimäkeläisen lauluntekijän laaja haastattelu elokuulta

Jarkko Martikaisen tuore kirja laulujensa teksteistä liukui omaelämäkerralliseksi aiottua enemmän. Juttu on julkaistu alun perin 20.8.2020.
Jarkko Martikaisen kitaraan on kiinnitetty laatta: "Tämä kone luovuttaa lauluja." Jotkut ovat julistaneet kitararockin kuolemaa, mutta Martikainen ei suostu tätä allekirjoittamaan. Joskin hän myöntää, että radiossa soitettava musiikki on muuttunut, mikä heijastuu myös yleisön makuun.Nykyisin festarien päälavoilla paikkaa vaihtavat nuoret naiset, kuten Sanni ja Ellinoora, kun sen aikoinaan tekivät CMX, YUP ja Tehosekoitin. Näin sen pitää ollakin. Kuva: Sara Aaltio
Jarkko Martikaisen kitaraan on kiinnitetty laatta: "Tämä kone luovuttaa lauluja." Jotkut ovat julistaneet kitararockin kuolemaa, mutta Martikainen ei suostu tätä allekirjoittamaan. Joskin hän myöntää, että radiossa soitettava musiikki on muuttunut, mikä heijastuu myös yleisön makuun. - Nykyisin festarien päälavoilla paikkaa vaihtavat nuoret naiset, kuten Sanni ja Ellinoora, kun sen aikoinaan tekivät CMX, YUP ja Tehosekoitin. Näin sen pitää ollakin. Kuva: Sara Aaltio

Perintönä saadut 96-vuotiaat pöytä ja tuoli ovat usein olleet ensimmäiset ja ainoat kuulijat, kun Jarkko Martikainen on alkanut hioa aihioista lauluja.

Tällä paikalla Martikainen on tehnyt suuren osan kappaleistaan jo 18 vuoden ajan, jotka hän on asunut Riihimäellä. Se sijaitsee kotitalon pihapiirissä saunakamarissa. Oven sulkiessaan Martikainen sulkee samalla ulkopuolisen maailman.

– Tulen tänne kuin äidin kohtuun. En ota mukaan puhelinta, se ei piippaa eikä minun tarvitse ajatella, tuliko sinne nyt jotain kovin tärkeää, koska harvoin se sitä on, Martikainen kertoo.

– Varastan itselleni neljä, kuusi tai 12 tuntia niin, että en ole minkään sosiaalisen median piirissä. Ei elämä ainakaan huonompaa ole.

20 levyä, 50 vuotta

Kevään ajan Martikainen on työstänyt valmiiksi sekä levyä että kirjaa.

Ystävien taloissa -albumin ja Lihavia luurankoja, laulujen sanat ja tarinat -kirjan piti alun perin molempien ilmestyä tällä viikolla, mutta levyn julkaisu siirtyi syyskuun 11. päivään. Se johtuu siitä, että Keski-Euroopassa painettujen levyjen kuljettaminen Suomeen viivästyy.

Levy on Martikaisen uran 20:s. Pian täyttyy myös toinen tasaluku: 50 vuotta elettyä elämää. Syntymäpäivä on 24. lokakuuta.

Ehkä siksikin on sopivaa, että tuore kirja lipsui jonkinlaiseksi tähänastisen elämän välitilinpäätökseksi enemmän kuin ajatus aluksi oli.

– Puolivahingossa se alkoi olla jonkinlainen elämäkerta, ja lisäsin aineksia siksi, että oli hauskaa yrittää selvittää sitä, mistä olen lähtenyt liikkeelle ja mihin olen tässä vaiheessa päätynyt.

Lue myös:  Hämeen Sanomat aloittaa Juttutuokio-podcastit – Kuuntele Jarkko Martikaisen haastattelu (20.8.2020)

Kirja sisältää laulujen sanoituksia uran varrelta sekä pieniä tarinoita niiden synnystä – ikään kuin venytettyjä keikkojen välispiikkejä.

– Laulunteko on tapa hahmottaa sitä, kuka milloinkin on, ja varsinkin kirjan kirjoittamisen äärellä näin sen entistä kirkkaammin. Se on tähän mennessä 33 vuoden periodi. Olen totta kai nyt täysin eri ihminen kuin se, joka kirjoitti 17-vuotiaana Lappiin, Lappiin -kappaleen.

Martikainen halusi, että kaikkien kappaleiden tarinat sisältävät myös kuvan. Osa on hänen itsensä tekemiä, osa hämeenlinnalaisen Ilkka Vuojalan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Martikainen nauttii vapaista aikatauluista. Herätyskello on harvoin viritetty soimaan. Kuva: Sara Aaltio
Martikainen nauttii vapaista aikatauluista. Herätyskello on harvoin viritetty soimaan. Kuva: Sara Aaltio

Korona putsasi keväällä myös Martikaisen keikkakalenterin.

– Keikkoja lukuun ottamatta elämäni ei muuttunut koronan aikana millään tavalla. Käyn kuitenkin aika harvoin kaupassa ja teen samoja asioita aamusta iltaan. Elämäni on toisaalta hyvin sosiaalista, toisaalta hyvin yksityistä.

Martikainen muistuttaa realiteetista, että monetkaan musiikin tekijät eivät ole uskoneet ansaitsevansa soittamisellaan elämässään yhtään kolikkoa.

– He rakastuivat tähän outoon lajiin, halusivat ottaa siihen osaa ja alkoivat unelmoida, kuten minäkin.

Tähän joukkoon kuuluu myös Martikainen. Hän opiskeli 1990-luvulla medianomiksi ammattikorkeakoulussa, mutta valmistuttuaan halusi kuitenkin mittauttaa musiikin tarjoamat mahdollisuudet.

– Ajattelin, että tällä voi elää vuoden tai kaksi, mutta haluan katsoa sen hetkisen. Se on kestänyt nyt reilusti yli 20 vuotta.

– Näin suhtaudun edelleenkin. Jos tulee aika, jolloin en tästä enää kunnon palkkoja saa, hyväksyn sen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jarkko Martikainen omistaa seitsemän kitaraa. Kuva: Sara Aaltio

Pienehköt tai korkeintaan keskisuuret kaupungit ovat seuranneet Martikaista läpi hänen elämänsä.

Hän syntyi Itä-Saksan Greifswaldissa, jossa psykiatriäiti ja patologi-isä opiskelivat lääketiedettä. Varhaisnuoruus kului Kajaanissa, lukiovuodet Savonlinnassa ja nyt hän asuu Riihimäellä.

– Sillä ei ole oikeastaan paljon väliä, missä asun. Elämäntapani on sen kaltainen, että Riksu sopii minulle tosi hyvin.

Hieman humoristisesti Martikainen kertoo opista, jonka sai etsiessään aikanaan sopivaa taloa.

– Hyvinkäällä hinnat olivat kaksi kertaa kalliimmat, mitä ihmettelin, kunnes tajusin, että ai niin, se on Uuttamaata. Olemme nyt siis häpeärajan häpeäpuolella, hän virnuilee kantahämäläisessä saunamökissään.

YUP hiipui pois

Martikainen murtautui suomalaisen rock-väen tietoisuuteen YUP:n laulajana.

Aikanaan Savonlinnan taidelukiossa alkunsa saanut yhtye teki läpimurtonsa vuosituhannen vaihteen kynnyksellä, kouraan iskettiin ensimmäinen kultalevy ja festareilla yhtye löysi itsensä päälavoilta.

– Se oli tietenkin hauskaa, koska en olisi uskonut sinne pääseväni, Martikainen kertoo.

YUP:n suuruuden hetkillä haastattelujakin riitti siinä määrin, että peilikuvan ajatuksenjuoksu alkoi jo ärsyttää.

– Äkkiä totuin myös ajatukseen, että kun jossain vaiheessa tämä vähenee tai loppuu, se on ihan ok.

Martikaisen kaksi ensimmäistä soololevyä ilmestyivät YUP:n ollessa vielä toiminnassa. YUP:n viimeinen levy ilmestyi 2008 ja seuraavan vuoden alkajaisiksi bändi ilmoitti jäävänsä ”toistaiseksi tauolle”. Käytännössä se on tarkoittanut lopettamista.

– Aloimme etääntymään toisistamme. Olisimme varmaan voineet jatkaa, mutta oliko se enää niin tärkeää? Ei se parin viimeisen vuoden aikana enää ollut, Martikainen myöntää.

– Oli kiehtovampaa ajatella, mitä voisi tehdä omiin nimiin ja ottaa se riski, ettei tämä kanna mihinkään.

”Olen ollut päälavoilla jo!”

Monien yhtyeiden comeback-uutisten keskellä myös YUP:n paluusta on kyselty säännöllisesti.

– Olen joutunut selittämään, että ei yhtyeiden palaaminen ole mikään epidemia, eikä se tarkoita, että haluaisin palata muistelemaan YUP:n vuosia keikkojen muodossa. En ole nostalgikko. Muilla yhtyeillä on omat syynsä tehdä niin, eikä se kuulu minulle.

– Ei minulla ole enää tarvetta olla Ilosaarirockissa lauantain viimeisenä esiintyjänä ja kokea, kun ilotulitukset paukkuvat. Voin sanoa, että hei, olen ollut siellä jo!

Martikainen muistuttaa, että ulkoiset mittarit eivät ole aina yhtäläisiä sen kanssa, mitä muusikko itse pitää tärkeimpänä.

– Se on näennäinen aallonharja, joka mitataan palkan suuruudessa ja yleisömäärään laajudessa, mutta ei sitä välttämättä mitata sielullisen palkinnon ja oman hyvinvoinnin tai onnistumisen tunteena.

– Täytyy ottaa oma perspektiivi. Sillä on merkitystä, ei sillä, onko levy listaykkönen tai pärjääkö karvapäägallerialistauksissa kovin korkealla.

Ei lopeta koskaan

50 vuotta ei ole nykyisin ikä eikä mikään – rokkarillekaan. Martikainen lainaa ystäväänsä Kauko Röyhkää, joka on sanonut, ettei aio lopettaa koskaan. Martikainenkaan ei aio eläköityä, ainakaan näillä näkymin.

– En ajattele asioita kovin pitkälle. Pitäisi vaan pystyä nauttimaan elämästään ja ajattelemaan sitä kautta, että tämä säilyisi minulle arvokkaana ja mielekkäänä.

– Välillä tykkään mitata halkohommissa, vieläkö minulla riittää kestävyyttä, mutta ei se anna yhtä paljon kuin laulunteko, kirjoittaminen ja piirtäminen. Silloin herää kysymys, miksi lopettaisin? HÄSA

Jarkko Martikainen

Syntynyt 24. lokakuuta 1970 Greifswaldissa Itä-Saksassa.

Levyt

Uusin albumi Ystävien taloissa ilmestyy 11.9.2020.

Se on uran 20. levy.

Aiemmin julkaissut kuusi soololevyä, kaksi levyä yhdessä Luotetut miehet -yhtyeen kanssa sekä 11 levyä YUP:n riveissä.

Aloitti uransa yhtyeissä Euthanasia ja Keinuva lahna.

Kirjat

Lihavia luurankoja, laulujen sanat ja tarinat -kirja ilmestyi 19.8.2020.

Aiemmat kirjat novellikokoelma Pitkät piikit ja muita kertomuksia (2005) sekä runokokoelma Yhdeksän teesiä: Säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille (2008).

Muuta

Kirjoittanut sanoituksia mm. Vesa-Matti Loirille ja Timo Rautiaiselle & Trio Niskalaukaukselle.

Ollut tuottajana mm. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen, Samuli Putron ja Mokoman levyillä.

Yksi Yle Teeman esittämän Suojele minua! -ohjelmasarjan juontajista vuonna 2011.

Oma radio-ohjelma Yle Puheella vuonna 2014.

Näytellyt elokuvassa Toinen jalka haudasta (2009).

Kuuntele Jarkko Martikaisen erillinen podcast-haastattelu:

Päivän lehti

24.11.2020

Fingerpori

comic