Kulttuuri

Johanna Hulkko kertoo kirjassaan vääränkokoisista ihmisistä – Kepa ei pyri muuksi kuin mitä on

Johanna Hulkko käsittelee uudessa romaanissaan sitä, miten kärkkäästi ihminen määritellään ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Johanna Hulkko tunnetaan etenkin Geoetsivät-sarjastaan. Suojaava kerros ilmaa on hänen kuudestoista kirjansa. Kuva: Laura Vesa
Johanna Hulkko tunnetaan etenkin Geoetsivät-sarjastaan. Suojaava kerros ilmaa on hänen kuudestoista kirjansa. Kuva: Laura Vesa

Herrantähden, onpas tästä kertynyt ajatuksia, kirjailija Johanna Hulkko hätkähti alettuaan kirjoittaa nuortenromaania, joka tänä syksynä ilmestyi nimellä Suojaava kerros ilmaa.

Romaanin päähenkilö Kepa sanallistaa kirkkaasti ja terävästi, miltä tuntuu olla kaikkialla vääränkokoinen. Törmätä pukukopin seinään, tarkkailla huonekalujen kestävyyttä, ottaa vastaan hyvää tarkoittavia mutta alentuvia kommentteja vaikkapa liikunnan tärkeydestä.

Ja miltä tuntuu harrastaa liikuntaa salaa, koska onhan kerrassaan tyrmistyttävää nähdä, kun läski ui.

Kepa eli Kerttu on lihava. Tai paksu. Näistä sanoista Hulkko pitää enemmän kuin ”ylipainoisesta”.

– Se termi sopii lääketieteeseen, mutta muuten sillä väitetään, että on jokin yksiselitteinen raja, joka on ylitetty, hän sanoo.

Kolme tapahtumaa sytykkeenä

Kirjoittamisprosessin käynnisti kolme samanaikaista tapahtumaa.

Hulkko oli alkanut miettiä omia kokemuksiaan vääränkokoisuudesta: hänestä on aina tuntunut, että hän on naiseksi sekä pitkä että paksu.

Samoihin aikoihin hänen ystävänsä vinkkasi tv-sarjasta My Mad Fat Diary. Se kertoo lihavasta nuoresta, jolla on monenlaisia murheita, mutta paino ole niistä ensisijainen.

– Samaan aikaan alkoi myös nousta keskustelu kehopositiivisuudesta, Hulkko kertoo.

Lihavuudesta on toistaiseksi kirjoitettu melko vähän nuortenkirjallisuutta. Hulkon teos kertoo, miltä tuntuu tulla määritellyksi pelkästään koon perusteella.

Kepa on tarkka, että liikkuu väkijoukossa samaa tahtia muiden kanssa, jotta hänen ja muiden välillä varmasti pysyy suomalaisille tyypillinen oma ilmatila eli suojaava kerros ilmaa.

– Kirjoittaessani huomasin jossain vaiheessa, että nyt tulee sanottua moni asia aika suoraan.

Ratkaisu ei ole laihdutus

Hulkon romaani on raikas ääni painoa koskevaan keskusteluun. Hulkko ei halunnut kirjoittaa selviytymistarinaa, jossa henkilön ominaisuus on ongelma, joka pitäisi ”ratkaista”.

Hän on huomannut, että lihavuutta käsitellään mediassa usein siitä näkökulmasta, miten joku on ”voittanut” painonsa eli laihtunut.

– Tavallaan ymmärrän, että lihavuus on tällä hetkellä yksi niistä asioista, joista voi kirjoittaa sankaritarinoita. Maailmassa, jossa masennusdiagnoosien määrä kasvaa, edes jossain asiassa voi voimaantua.

Samalla tullaan väittäneeksi, että paino on muuri elämän edessä.

– Ei voi ajatella niin, että kun selviää tästä ominaisuudesta, vasta sitten alkaa elää. Ajattelen, että Kepa on koko elämänsä paksu.

Huu ui kirjaan yllättäen

Kirjassa Kepa osallistuu äitinsä kanssa postcrossaajien reissulle Ahvenanmaalle. Muu joukko koostuu enimmäkseen keski-ikäisistä naisista eli ”pöllöistä”, mutta matkalle ilmestyy myös salaperäinen, laiha tyyppi, jota Kepa nimittää mielessään Huuksi.

Huu laajentaa romaanin näkökulmaa. Kepa tulee huomaamattaan itsekin määritelleeksi toisen ulkonäön perusteella ja vahingossa sohaisseeksi tämän kipupistettä. Myös tarinan ”pöllöt” ovat teinin silmissä vain epämääräistä, hömelöä naismassaa.

– Kepakin ehkä tulee enemmän tietoiseksi siitä, että muutkin kokevat olevansa liian tai eivät tarpeeksi jotain.

Huu on hahmo, josta kirjailija itsekään ei alkuun tiennyt mitään. Huun persoona avautui Hulkolle samaa tahtia kuin Kepalle.

Ylipäätään kirjoitusprosessi oli Hulkolle poikkeuksellinen.

Geoetsivät-sarjan kirjat olen kirjoittanut kronologisesti alusta loppuun, mutta tämän kirjoitin satunnaisissa paloissa ja vasta sitten katsoin, mihin järjestykseen ne kuuluvat. HÄSA

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa. Karisto 2019.