Kulttuuri

Kielen päällä -kolumni: Jõulud on ukse eesi sukukielen ymmärtämisen haasteita

Miltei kaikilla meistä on kokemuksia viron kielestä. On hyvin palkitsevaa ymmärtää vierasta kieltä edes vähän ‒opettelematta sitä ensin vuosikausia!

Miten sitten pystymme jäljittämään läheisen sukukielemme merkityksiä? Yritän antaa jonkinlaisen vastauksen kysymykseen tukeutuen tekemääni testiin: 25 henkilöä käänsi vironkielisen jouluaiheisen tarinan. Kukaan heistä ei ollut opiskellut viroa.

Eniten apua on tietysti ilmausten samankaltaisuudesta. Otsikon jõulud tunnistetaan vaivatta. Vaikka vanhahtavaa uksi-sanaa ei nykysuomessa juuri käytetä, sen tarkoite on pääteltävissä, kun mieleen palaa tuttu fraasi ”joulu on jo ovella”.

 

Aina vertailu ei johda suotuisaan tulokseen. Tekstiin oli tahallisesti sijoitettu suomen sanoja kirjoitusasultaan muistuttavia mutta merkitykseltään poikkeavia ”petollisia ystäviä”.

Lauseen ”Jõulu eel ostame kingitusi” viimeinen sana saattaisi olla teemaan sopiva kinkku, mutta ostamisen kohteena ovatkin lahjat.

Monet ehkä tietävät, että nykyvirossa on säilynyt joitain suomessa harvinaistuneita ilmauksia. Siten ei ole ihme, että lauseen ”Sellel pildil on minu ema ja õde” sana pildil kääntyy virheellisesti lapseksi, piltiksi, jolla on äiti ja sisar. Kyse on kuitenkin äidin ja sisaren valokuvasta. Sekaannusta aiheuttaa laina saksasta (das Bild).

 

Samanlaisuus ei koske vain sanastoa, vaan lähes kaikille kielille ovat yhteisiä luokittelut, joista on hyötyä etsittäessä käännösvastineita.

Testilauseen ”Üks raamat vöib olla kallis, teine odav” hintavertailun odav ei tuota suuria vaikeuksia. Kalliin vastakohdaksi hahmottuu ongelmitta halpa.

Myös ylä- ja alakäsitteiden suhteet ovat päättelyn olennaisia lähtökohtia. Lauseen ”See on ilus lill” sisälto eiheti avaudu. Kun otetaan huomioon edeltävä lause ”Potis on üks hüatsint”, ratkaisu ei enää ole kovin hankala. Alakäsitteen hüatsint kautta on löydettävissä yläkäsite lill ’kukka’

 

Joitain sanoja yhdistää toisiinsa niiden kuuluminen samaan merkityskenttään. Voidaan luetteloida esimerkiksi sukulaisia. Kun tekstissä mainitaan ema ja õde, rinnasteisen rakenteen jälkimmäiseksi osaksi ehdotetaan isää eikä sisarta, jota sana tarkoittaa.

Tällä kertaa ’petollinen ystävyys’ ei perustu ulkoiseen yhtäläisyyteen vaan haluun täydentää vanhemmat-kategoria siitä vielä puuttuvalla jäsenellä. Sisarenhan voisi ajatella liittyvän ennen muuta veljeen, jos tavoitteena olisi kaikkien ydinperheeseen luettavien henkilöiden listaaminen.

Oikeaan käännökseen ohjaa ensisijaisesti sukukielten sanojen keskinäinen samankaltaisuus. Silti myös taito hyödyntää universaaleja merkityskytköksiä kuten vastakohtaisuutta edistää ymmärtämistä.

 

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.