Kulttuuri

Suosittelen-sarja: Kadonneesta maasta versoo vahva dekkarisarja

Joskus väitetään, että dekkarit on kaikki veistetty samasta puusta. Toki perusasetelma – rikoksen selvittäminen – on enimmäkseen sama, mutta muuten dekkareissa piisaa hajontaa.

Yksi karkea erottelu koskee perinteistä brittidekkaria ja viime vuosina suosituksi tullutta skandinaavista, talviyöntummaa rikostarinaa. Eli yhtäällä älylliseen pyörittelyyn perustuvat kuka sen teki -tarinat ja toisaalla tarpominen hangessa, terävässä tuulessa, kohti kaameita näkyjä.

Ruotsalaisen Maria Adofssonin Doggerland-sarja imee piirteitä molemmista. Sitä varten hän on nostanut merestä Doggerlandin saarivaltion Ison-Britannian ja Tanskan väliin. Doggerland on todella sijainnut Pohjanmerellä, mutta peittynyt sulamisvesien alle yli 5 000 vuotta ennen nykyisen ajanlaskun alkua.

Kirjallisessa Doggerlandissa pääsee vierailemaan suomeksi jo kolmen osan verran.

 

Päähenkilönä on kovia kokenut poliisi Karen Eiken Hornby, joka on palannut kotiin Englannissa viettämiensä vuosien jälkeen. Doggerlandissa hän nuolee haavojaan ja sietää uhmakkaita ja letkauttelevia kollegoitaan.

Asetelma sarjan aloittavassa Harha-askeleessa on tuttu: kesken henkilökohtaisen mokailun Karen päätyy selvittämään kotikylässään tapahtunutta murhaa. On liejuisia teitä, kyräileviä epäiltyjä ja umpikujia.

Kuitenkin Adolfssonin sarjassa on jotain raikasta, ja sen tekee itse Doggerland, jossa puhutaan omaa kieltä, käytetään omaa rahaa ja vaalitaan omia perinteitä, joissa on kaikuja idästä ja lännestä. Adolfsson rakentaa saarivaltiolle uskottavan historian, joka nyt on murroksessa. Henkilöiden nimetkin vivahtavat sekä Tanskaan että Englantiin.

Tästä keitoksesta syntyy häkellyttävän mukaansatempaavaa kerrontaa.

Päivän lehti

13.8.2020