Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kauneus iskee lähes kipuna

Nuoren naisen muotokuva (Bio Rex). Ohjaus Céline Ciamma. Pääosissa Noémie Merlant ja Adéle Haenel. 1 t 59 min. After the Wedding (Bio Rex). Ohjaus Bart Freundlich. Pääosissa Michelle Williams, Julianne Moore, Billy Crudup, Abby Quinn. 1 t 52 min.
Adèle Haenel näyttelee Nuoren naisen muotokuvassa. Kuva: Muu
Adèle Haenel näyttelee Nuoren naisen muotokuvassa.

Viime vuosien parhaat intohimodraamat ovat kummunneet homoseksuaalisuudesta. Italiaan sijoittuva Call Me by Your Name (2017) kuvasi valtavalla tunteella nuoren miehen sukupuoli-identiteetin heräämistä leveän ikäkuilun yli. Ranskalainen, 1700-luvulle sijoittuva Nuoren naisen muotokuva koostuu samoista aineksista, joskin syvimmän seksuaalisen olemuksensa löytävät nuoret naiset.

Taiteilija Marianne saa kutsun jylhiin rannikkomaisemiin, jossa hänen työnään on maalata äidin toimeksiantona edustava muotokuva naimakauppaan valmistautuvasta Héloisesta. Avioliittoaan kammoava kaunotar ei suostu aluksi poseeraamaan.

Vasta luottamuksen kasvaessa hän siihen taipuu. Mutta Mariannekaan ei haluaisi muotokuvan valmistuvan, koska se merkitsee eroa.

 

Intohimodraamojen avain on tunnelataus, ja sitä kahden persoonaltaan erilaisen kaunottaren hitaassa lämpenemisessä totisesti riittää. Tiheimmillään se vyöryy ennen avoimeen seksiin heittäytymistä.

Kiihko loimuaa katseissa, jännittyneissä eleissä, huolella valituissa arkisissa sanoissa. Ensimmäisen raastavan suudelman jälkeen tunnelma melkein latistuu, koska väistämättömän odottamisessa on tämän tarinan sielu.

Kyse on myös koskettavasta tragediasta, sillä hiekka hupenee tiimalasissa vauhdilla. Sosiaalisten olosuhteiden vuoksi suhde on pakko katkaista ennen pitkää.

Kumpikaan ei muuta kuvittele, vaikka tahto olisi toinen. Tässä teema tulee lähelle aiheen jo vanhempaa klassikkoa Brokeback Mountainia (2005).

 

Homoseksuaalisuudessa on yhteiskunnan paineessa lähes aina traaginen puolensa, joka ylevöittää sen eri tavalla kuin heterosuhteet. Naisia rajat kahlitsevat muutenkin armottomammin.

Loppukohtaus tiivistää sen poikkeuksellisella voimalla. Jopa tällainen elokuvaraakki vuosi kyyneleitä, kun Héloise kiteyttää pitkässä yhden oton sanattomassa kohtauksessa menetetyn rakkauden tuskan ja riemun. Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa saa uuden huikean ulottuvuuden.

Ihmiskasvoja on harvoin kuvattu yhtä kiihkeästi. Noémie Merlantin ja Adéle Haenelin kauneus iskee lähes fyysisenä kipuna.

 

Perhehistoria räjähtää käsiin

Tanskalaisen Susan Bierin Oscar-ehdokkuudella palkittu After the Wedding innosti Hollywoodin tekemään siitä oman versionsa, tietenkin maailmantähdillä roolitettuna. Laadukkaita näyttelijät olivat kyllä alkuperäisessäkin.

Thaimaassa isoa lastenkotia pyörittävä idealisti Isabel matkustaa New Yorkiin herutellakseen miljoonien avustuksen rehvakkaalta bisnesnaiselta. Tämän tyttären häissä reissu saa hurjan käänteen, kun Isabel törmää traumaattiseen historiaansa ja kadonneisiin omaisiin.

Trillerin piirteitä omaava melodraama perkaa biologisia ja sosiaalisia perhesuhteita juoneltaan omintakeisesti. Mikä on menetetyn vanhemmuuden merkitys? Kuinka jo aikuinen lapsi kokee sen? Voiko vuosien kuilut ylittää?

 

Sinänsä tutuista teemoista ei irtoa mitään käänteentekevää, mutta hienot näyttelijät lataavat parhaissa kohtauksissa täyslaidallisen niin tukahdutettuja kuin avoimia perustunteita. Ne vievät kirkkaasti maaliin turhan löyhän kerronnan.

Michelle Williams peilaa kivikasvoillaan surua, vihaa ja kadotettua rakkautta vain silmien asentoa vaihtamalla. Julianne Moore koskettaa toisen ääripään roolillaan vimmaisena ja lopulta pelokkaana tahtonaisena, jonka on opittava luopumaan.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic