Kulttuuri

Kirja-arvio: Aaveko riehuu vanhassa teatterissa?

Sarah Rubin: Aavenäyttämö. Suom. Ulla Selkälä. Otava 2019. 316 s.

Sarah Rubinin etsiväsankarista Alice Jonesista tulee mieleen uuden ajan Neiti Etsivä. Ainakin kannessa punatukkaiseksi kuvattu Alice on matematiikkaan ja logiikkaan uskova nörttityttö, joka ratkoo Aavenäyttämö-kirjassa toista tapaustaan.

Alice Jones koodaa ja ratkoo -sarjan kakkososassa Philadelphian vanha Beryl-teatteri koetetaan pelastaa teatterikäyttöön elokuvateatterikolossin alta. Della-sisko pyytää Alicea selvittämään, kuka sabotoi projektia. Rekvisiittaa ja lavasteita rikotaan ja siirrellään.

Lavalla esitetään uusiksi sadan vuoden takainen esitys, jonka aikana teatterissa syttyi tulipalo, ja pääosan esittäjä Kittie Grace kuoli. Riehuuko teatterissa Kittien haamu? Tulipalossa katosi myös arvokas timanttikaulakoru.

 

Rubinilla on hyvät ainekset: vanha teatteri, kutkuttava arvoitus, kummituksia ja jopa uusia jalokivivarkauksia. Kiinnostava on myös Jonesien perhekuvio: Alice asuu toimittajaisänsä kanssa vetoisassa puutalossa, kun taas kaksossisko elää teatteripuvustajaäidin kanssa New Yorkissa. He ovat eräänlainen seesteinen eroperhe.

Tarina etenee leppoisasti – vähän turhankin, sillä kerronta tuntuu paikoin löysältä. Aineksista syntyy silti kelpo rikostarina. Ulla Selkälän suomennos toimii mainiosti.

Päivän lehti

23.10.2020

Fingerpori

comic