Kulttuuri

Kirja-arvio: Aikalaisromaanissa aikuisten olemista vaivaa sietämätön keveys

Jan Forsström: Aikuisia ihmisiä. Teos 2020. 253 s.

Venla tulee jätetyksi. Exällä on heti uusi nainen, joka on pian raskaana. Venla somistaa tavaratalon näyteikkunoita visualistin assarina. Hän pääsee esittelemään omaa taiteellista työtään nuorten kykyjen näyttelyyn.

Laura kärsii vaikeasta masennuksesta, mikä vaikuttaa kaikkeen hänen ja Ollin elämässä. Mila muuttaa vesivahingon vuoksi äidilleen ja huomaa äidin kuluttavan alkoholia enemmän kuin hän itse.

Mukana ovat myös kaunis mutta pahansisuinen näyttelijätär, arka runoilija hullun miehen kynsissä, kyyninen komediakirjoittaja sekä barokkiorkesterin tarkkavaistoinen gambisti.

Kuka olet, ja mitä haluat? Terapeutin puhelinvastaajan vakiokysymykset kohtaavat yksitellen joukon eilisen nuorisoa Jan Forsströmin toisessa proosateoksessa Aikuisia ihmisiä.

He ovat edustavin joukko taiteen työläisten prekariaatista, tasapainoilevat tulonmuodostuksen ja elämäntavalleen omistautumisen ristipaineessa.

Ikä – 35 vuoden molemmin puolin – on tyyppien yhteinen nimittäjä. Omien valintojen realisoituminen, sekä parien voimasuhteet ja jakamisen vaikeus ovat pinnalla.

 

Pystypaini todellisuuden kanssa helpottuu juhlimalla Helsingin yössä. Valituilta poluilta pakeneminen tapahtuu saatavilla olevaan tuttavaan seksuaalisesti kajoamalla, mutta omien vuorten siirtämistä seksikään ei helpota.

Helsinki näyttäytyy paikkana, jossa päivä voi olla pilalla, jos on valinnut aamulla ylleen väärät vaatteet. Onnen lahjat eivät jakaudu tasaisesti. Elämä kohtelee kaikkia eri tavoin.

Kaikkitietävä kertoja paikantuu kunkin päähenkilön mielenpinnalle heidän mukaansa vuoroin nimetyissä luvuissa.

Kertojan etäisyys henkilöihin mahdollistaa sekä ironian, että tunneälyn. Ajatusäänen avulla näytetään ulkoisen ja sisäisen ikuinen ristiriita – välillä ihminen tekee ja sanoo toista, kuin mitä ajattelee.

Henkilökohtaisella alueella liikuttaessa ihmisiä satuttavat usein asioiden tulkinnat – omat ja toisten.

Jan Forsström (s. 1975) tunnetaan tähän asti parhaiten Zaida Bergrothin elokuvien käsikirjoittajana.

Teoksen terävästi leikatussa ajankuvassa hahmojen sukupuoli ei määritä heidän käytöstään. Kaikki sekoilevat tasavertaisesti. Dialogi on herkullista.

Toteutuksessa on hetkittäin teknisen tykityksen maku. Se korostuu koska nuoret aikuisethan pysähtyvät vasta, kun on pakko.

Loppuluvussa henkilöt kokoontuvat hääjuhlaan, ja kameraa etäännytetään.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic