Kulttuuri

Kirja-arvio: Älä tule paha lapsi, tule hyvä lapsi

Roope Lipasti. Kuva Timo Jakonen

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Atena 2019. 230 s.

Perheen rauhallisen normaali arki ottaa jalat alleen, kun lapsilla koittaa murrosikä. Teiniarjessa ei vältytä kriiseiltä ja kireiltä hermoilta.

Roope Lipastin romaani Jälkikasvukausi kertoo hupaisan realistisesti niin lasten kuin vanhempien kasvusta arjen keskellä. Kirjassa pohditaan perhesuhteita, rakkautta, rajoja ja kasvatusta koomisella tavalla.

Lipasti on onnistunut luomaan hyvin uskottavan ja samaistuttavan päähenkilöhahmon. Kerronta on todenmukaista ja hulvatonta, kun tuiki tavallinen perheenisä pääsee ääneen omasta näkökulmastaan.

 

Hämmennystä päähenkilölle aiheuttaa se, kun hänen parhaillaan kirjoittamansa kasvatusoppaan ajatukset kohtaavat todellisuuden.

Teos pohtii taitavasti vanhemmuutta ja sen haasteita. Isä tietää, miten oikeasti tulisi toimia, muttei aina tee niin, mikä korostaa vanhempien inhimillisyyttä.

Kirjan kieli on nokkelaa ja tempaa mukaansa. Myös päähenkilön kuvaukset eläinmaailmassa ilmenevästä vanhemmuudesta tuovat kiinnostavuutta.

Hieman epäselväksi jää, mikä päähenkilön suhde naapurissa asuvaan Lottaan on, mutta muuten kokonaisuus on loistava.