Kulttuuri

Kirja-arvio: Allu kummitusjahdissa

Jukka-Pekka Palviainen: Allu ja kummituskartano. Kuv. Christel Rönns. WSOY 2019. 88 s.
Kuva: Christel Rönns
Kuva: Christel Rönns

Kun Allu on vauhdissa, kaikenlaista jännittävää tuppaa tapahtumaan. Jukka-Pekka Palviaisen sarjan tuoreimmassa osassa Allu ja kummituskartano Allun luokka kaipailee puuhaa halloweeniksi. Allu lupaa enempiä miettimättä järjestää kuljetuksen läheiseen Äksylän kartanoon, jos opettaja hoitaa luvan.

Kartano huokuu gootti- ja kauhuperinteen kummallisuuksia: se on suuri ja eksyttävä, ja siellä asuu isäntäparin veljentytär, joka ei koskaan poistu kartanon mailta. Teos viittailee niin Stephen Kingin Hohtoon kuin Enid Blytonin Viisikoihinkin.

Tiettävästi kartanossa myös kummittelee, ja kun Allu koulukavereineen pääsee – Allun mummon bussilla – perille, outoja alkaa tapahtua.

 

Palviaisen romaani pursuilee hauskaa kerrontaa ja säpäkkää dialogia. Se modernisoi kauhukliseitä hauskalla tavalla – salaovien lisäksi kartanossa on varsin nykyaikaisia elementtejä.

Allu-sarja on hyvin juonivetoinen, ja tässä teoksessa juonta on oman tarpeen ylikin. Jo kauan ennen kuin varsinaiseen asiaan eli kummitukseen päästään, esitellään jokihirviö, joka melkein varastaa show’n. Tämä elementti tuntuu irralliselta ja syö tilaa kiehtovalta kartanolta.

Palviaisella on kyky kirjoittaa elävää ja napakkaa kieltä henkilöilleen. Allulla ei useinkaan jää jauhot suuhun, ja samalla uusiutuvat vanhat sanonnat.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic