Kulttuuri

Kirja-arvio: Anne Leinosen romaanissa ollaan väkevällä katvealueella

Anne Leinonen

Nelikymppinen Tapani tulee naapurin pyynnöstä Eira-tätinsä avuksi Kakskierron saarelle. Lopputalven pakkaset ovat kireimmillään, mutta vaikeakulkuinen, etäällä asutuksesta sijaitseva saari tarjoaa Tapanille myös pakopaikan, joltain.

Anne Leinosen uusin romaani Katve on itsenäistä jatkoa parin vuoden takaiselle Metsän äidille. Molemmat sijoittuvat kyräilevään ja kiemuraiseen itäiseen kylään, jossa yliluonnolliset ilmiöt eivät ole vieraita.

Kakskiertokin on eräänlainen rajatila, katvealue, ja sitä hallinnoiva Eira kylän noita. Tapanilla taas on omat salaisuutensa.

Katveessa on osittain samoja henkilöitä kuin Metsän äidissä, mutta teos kulkee omillaan. Itse pidän Katvetta edeltäjäänsä eheämpänä kokonaisuutena.

 

Elämä asettuu rauhallisiin, mutta jännitteisiin uomiinsa. Eiran kunto kohenee, ja naapuriin veden taakse ilmestyy uusi naapuri, salaperäinen nainen. Samalla Tapanin menneisyys alkaa kummitella. Maailmat liukuvat katvealueella lomittain, ja vaikka siellä tapahtuu vaarallisia asioita, myös sovitus voi olla mahdollinen.

Leinosen kerronta on tiheää, ja erityisen taitava hän on valjastamaan luontokuvauksen tarinansa ajuriksi. Kokonaisuudessa yhdistyvät uskomukset ja ”tieto”, mennyt ja nykyinen. Romaani on tiivis ja eheä paketti.

Leinonen on malttanut luoda pitkän, rauhallisen tarinakaaren, jossa mitään ei tapahdu rytinällä, mutta silti maisema ja maailma liikkuu koko ajan.

Suuri rooli kirjassa on suomalaisella muinaisuskolla ja tiettyjen paikkojen väkevyydellä. Luonto on vahva voima, ja vuodenajat tuntuvat täysinä.

 

Arvio jatkuu kuvan jälkeen.

 

Katve-nimi tarjoilee monenlaisia tulkintoja. Tässä se edustaa niin välitilaa, suojaa, irtonaisuutta kuin kuulumattomuuttakin.

Henkilöt ovat tunnistettavia tyyppikuvia – paikallisen huoltoaseman baarissa istuu varsinainen hahmogalleria – mutta karikatyyreiksi he eivät jää. Heistä tulee hyvinkin tarkkoja ja ennen kaikkea eläviä.

Uuskummaa edustava teos pohtii paitsi luonnon merkitystä, myös suomalaista väkivaltaista perhehistoriaa, kyttäämistä ja sukupolvet ylittävää vihanpitoa.

Onko väkivallan ketjusta mahdollista irtautua?

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic