Kulttuuri

Kirja-arvio: Bolla on samaan aikaan raadollisuuden kuvaus ja rakkauden ylistys – Käärmekin voi tuntea rakkautta

Pajtim Statovci: Bolla. Otava 2019. 240 s.

Bolla on ankara kirja. Se on inhottava kirja. Se kertoo sodasta kansojen ja ihmisten välillä. Siinä lyödään toisia ja hylätään toiset, ja kuitenkin se päättyy toteamukseen, että pienikin hetki rakkautta riittää, että kun saa kerran kokea onnen, voi olla siinä tunteessa aina.

Arsim ja Miloš ovat yliopisto-opiskelijoita, jotka rakastuvat Pristinassa 1995, juuri kun Kosovon sota on syttymässä. Arsimilla on vaimo, mutta hän katoaa öiksi Milošin luokse, ja näissä kohtaamisissa ovat kirjan lähestulkoon ainoat lämpimät hetket. Rakkaus on ajatonta, koko muu maailma unohtuu, kun rakastavaiset kuljettavat käsiään toistensa vartaloilla.

Kuva: -

Arsim lähtee sotaa pakoon ulkomaille, joutuu jättämään rakkautensa taakseen, koska ”niin on parasta kaikille”, koska hänen vaimonsa on saamassa toisen lapsen ja hän ei yksinkertaisesti voi jäädä. Hän on jo Pristinassa pahoinpidellyt vaimoaan, ja ulkomailla hän kajoaa myös lapsiinsa. Kirjan lopulla Arsimin ihmishirviömäisyys saa sinettinsä.

Statovci kirjoittaa epämuodikkaasti pitkiä virkkeitä, niin että niitä on välillä jopa hieman vaikea seurata. Hänen tyylinsä on vähäeleistä, toteavaa. Runollista väriä tuovat lähinnä vertaukset, jotka eivät aina osu ihan maaliinsa.

Myös Miloš on joutunut sodassa kosketuksiin eläimellisen puolensa kanssa. Hän on omien sanojensa mukaan tappanut ja raiskannut, ja hänen päiväkirjamerkintänsä mielisairaalasta kulkevat kirjassa rinnan Arsimin tarinan kanssa.

Taru käärmeestä ja sokeasta tytöstä sitoo tarinat yhteen. Siitä nähdään kirjassa eri versioita, joista yhdessä paholainen vaatii Jumalalta omaa tytärtä palkkioksi, jotta tämä häätäisi käärmeen paratiisista. Arsimin – joka haluaa kirjailijaksi – kynästä tarina muuttuu muotoon, jossa käärme ja sokea tyttö menevät naimisiin, kun ovat ensin nähneet vain yhtenä päivänä vuodesta, jolloin käärme päästetään vapaaksi luolastaan.

Voi helposti nähdä että yksi päivä vuodesta on hetki, jonka Arsim ja Miloš saivat viettää yhdessä. Molemmat jäävät odottamaan jälleennäkemistä ja kun Arsim lopulta löytää entisen rakastettunsa, tämä on lähes katatonisessa tilassa. Onko Arsim käärme ja Miloš sokea tyttö, vai onko molemmissa molempia?

Bolla on samaan aikaan raadollisuuden kuvaus ja rakkauden ylistys. Käärmekin voi tuntea rakkautta. Arsimia kohtaan on vaikea tuntea sympatiaa, hän on valinnut väkivallan ja myötäunnottomuuden tien. Miloš on pikemminkin olosuhteiden uhri, ja hänen kohtalonsa on liueta maailmaan. Heillä oli toisensa, mutta oliko se tarpeeksi?