Kulttuuri

Kirja-arvio: Etsivä Jackson Brodien lahjana on kompastua epäkohtiin

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas. Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2019. 379 s.

Yksityisetsivä Jackson Brodiessa on jotain samaa kuin vanhassa kunnon vaeltavassa ritarissa Don Quijotessa. Saadessaan vaelluksillaan vaikka miten ylivoimaisia epäkohtia näköpiiriinsä Brodie lähtee taistoon näitä tuulimyllyjä vastaan.

Brodien etuja ovat äly ja sellainen sinnikkyys, joka tarinoiden tuulimyllyihin puree.

Kate Atkinsonin dekkarisarjan viidennessä osassa Liian kirkas taivas Brodie törmää ihmiskauppaan ja kidnappauksiin.

Jotenkin hän aina kompastuu myös murhiin, vaikka yrittäisi elää hiljaiseloa, kuntoilla, luoda suhdetta varhaisteini-ikäiseen poikaansa ja tehdä samalla vähän perusetsiväntyötä, kuten seurata petollisia puolisoita.

 

Kate Atkinsonin teostuotanto jakautuu kahtia Brodie-dekkareihin ja rikostarinasarjaan kuulumattomiin muihin romaaneihin, joihin kuuluu muun muassa huikea ja palkittu Elämä elämältä -teos.

Teosmaailmat eroavat tyylillisesti toisistaan mutta niitä yhdistävät letkeä kerronta ja ovela juonenpunonta.

Liian kirkkaassa taivaassa näkökulmia on paljon. Yhtäällä tempoilee pehmeänkarski Brodie, toisaalla etenevät muun muassa puhtautta maanisesti vaaliva korkokenkäkotirouva, nälkäinen poliisikaksikko, paikallisen rikollisen teini-ikäinen Harry-poika ja jopa pikkukaupungin kabareeteatterin irstas vanha koomikko.

Tarinat etenevät tahoillaan, tapahtuu niin pari murhaa kuin erinäisiä katoamisiakin, ja odottaa sopii, että ainakin osa kutoutuu osaksi suurempaa kuvaa.

 

Edellinen Brodie-kirja Joka lapsia ja koiria rakastaa (2015) oli hyvin lohduton.

Uusimmankin teoksen ihmiskauppa-aihe on raskas ja synkkä, ja henkilöistä monet ovat varsin vastenmielisiä – mutteivät silti yksioikoisia. Atkinson kuvaa uskottavasti ihmisiä, joille on normaalia nimittää naisia ”hyödykkeiksi, joita ostetaan ja myydään, ei sen kummempaa”. Silti heistäkin löytyy jokin pehmeä kohta.

Atkinsonin kerronnassa on keveyttä ja huumoria, joka tuottaa raadollisuudelle tarpeellisen vastapainon.

Atkinsonin kirjojen parhaita piirteitä on arvaamattomuus. Vaikka Brodie-sarja käyttää dekkarin keinoja, koskaan ei voi olla täysin varma siitä, missä keinot hylätään ja minkä jälkeen voi tapahtua ihan mitä tahansa.

Päivän lehti

25.2.2020