Kulttuuri

Kirja-arvio: Harry Salmenniemen novellikokoelmassa kaikki on upeaa

Kuvaaja: -

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

Siltala 2019. 218 s.

Neurooseja, häpeää, ahdistusta, taiteen tekemisen tuskaa ja muita ongelmia.

Harry Salmenniemen (s. 1983) Delfiinimeditaation novellit kiertyvät mielen vaivojen ympärille.

Raskaat teemat, novellien esseemäisyys ja miehen, etenkin miestaiteilijan, pyöriminen tuskassaan ei kuitenkaan tee kokoelmasta raskasta.

Salmenniemen proosa on selkeää ja kirkasta, kevyesti etenevää ja valtavan hiottua.

Kuten Uraanilamppu-novellikokoelmaa, myös Delfiinimeditaatiota lukee uudestaan ja uudestaan, mistä tahansa, virkkeistä ja ajatuksista ja rytmistä innostuen.

Salmenniemi kirjoittaa synkeistä aiheistaan huolimatta ilmavia ja innostavia tekstejä, vitsailee eikä ole liian vakavahenkinen.

Hallitsevaksi hahmoksi kokoelmassa nouseva, kahdessa novellissa esiintyvä psykiatri, kommentoi suorasanaisesti vastaanotollaan käyneitä.

Asiallisten tapauskertomuksien jälkeen voi lukea, kuinka potilaat ovat epämiellyttäviä, inhottavia ja kammottavia – ja kuinka psykiatri tuntee helpotusta siitä, että myös muut kuin hän elävät kärsimyksessä.

Toinen keskeinen rooli kokoelmassa on psykiatria suoremmin itseään analysoivilla kirjailijoilla.

”Ihminen on onnellinen eläin” -novellissa kirjailija on lähes tuhonnut itsensä työnteolla, mutta löytänyt onnen laimeasta keskinkertaisuudesta, jossa ei ole elämäänsä tyytyväinen, vaan ”melko tyytyväinen”.

Tarkasti itseään ja toimiaan tutkaileva kirjailija karnevalisoi itsensä tutkimisen: analyysinsa keskellä hän epäilee vahvasti, ettei ole hyvä kiinnostua liikaa itsestään tai maailmasta, koska jos etsii elämän tarkoitusta, ei voi katsella sitä etäältä ja välinpitämättömästi.

”Haastattelu”-novellissa korostuu toisenlainen komiikka. Cheek-haastattelun päälle kirjoitetussa novellissa Salmenniemi kokeilee, mitä tapahtuu, kun miljonääriräppärin vaihtaa kärsiväksi eräkirjailijaksi.

Salmenniemi hyödyntää monenlaisia huumorin tasoja, kun ylimielisyyteen vivahtavalla omanarvontunteella varustettu genrekirjailija yrittää vähätellä menestystään.

Oma lukunsa kokoelmassa ovat Salmenniemen lyhyet erikoiset, satiirinen hulluttelu ja lapsellinen läpsyttely, jossa presidentit ovat kakkapilluja, Marimekon kuosit oksettavia ja Olli Mäen palkittu Hymyilevä mies -elokuva ”yhdentekevää banaliteettivyörytystä”.

Salmenniemen novelleissa kaikki on ilmeistä ja selkeää, mutta samalla mikään ei tyhjene selittelemällä; outo tunne, jos novellit ottaa ajankuvana.

 

Delfiinimeditaatio on mieletön kokoelma, jossa proosa on kaunista, ajatuksia riittää, ja kärsimyksen ja pahoinvoinnin määrä hämmästyttää.

 

Päivän lehti

17.2.2020